Albanian pääkaupunki Tirana on kiinnostava yhdistelmä vanhaa ja uutta. Maan sulkeutunut historia näkyy yhä monin tavoin, mutta nykyinen Tirana on eläväinen ja jatkuvasti uudistuva kaupunki.
Matka sateisesta ja koleasta Helsingistä Tiranaan taittui kätevästi noin kolmen tunnin suoralla lennolla. Kun saavuin illansuussa Tiranan kansainväliselle lentoasemalle, lämpötila oli yli kolmekymmentä astetta. Äiti Teresan mukaan nimetty lentoasema kantaa virallista nimeä Tirana International Airport Nënë Tereza. Kaupunkia ympäröivät upeat ja jylhät vuoret.
Olin kuvitellut Tiranan melko karuksi kaupungiksi, mutta ensivaikutelma oli aivan toisenlainen. Kadut täyttyivät ihmisistä, ravintoloiden terassit olivat vilkkaita ja lapset leikkivät puistoissa pitkälle iltaan. Samaan aikaan kaupungin pääkadulla oli käynnissä laaja mielenosoitus, mutta tunnelma vaikutti rauhalliselta. Pääsin kuvaamaan ensimmäistä iltaa parhaaseen auringonlaskun aikaan.
Tiranassa vanha ja uusi kulkevat jatkuvasti rinnakkain. Käteinen kuuluu yhä vahvasti arkeen, ravintoloiden pöydillä näkyy tuhkakuppeja ja pienet kivijalkaliikkeet näyttävät voivan hyvin. Samalla kaupungissa on moderneja kahviloita, ostoskeskuksia ja uusia rakennuksia. Yhdessä korttelissa voi nähdä lasisen pilvenpiirtäjän ja aivan sen vieressä kuluneen kommunismin aikaisen kerrostalon.
Ensimmäisen illan päätteeksi kaupungin rento ja eläväinen energia oli tarttunut minuunkin. Tuntui siltä, että Tiranalla olisi seikkailulliselle soolomatkailijalle paljon annettavaa.
Tiranan keskustan sydän on laaja Skanderbegin aukio, jonka ympärille sijoittuu useita kaupungin tunnetuimpia rakennuksia. Aukio on nimetty Albanian kansallissankarin Gjergj Kastrioti Skanderbegin mukaan. Hän johti 1400-luvulla albanialaisten vastarintaa Osmanien valtakuntaa vastaan. Aukion keskellä seisoo vuonna 1968 paljastettu Skanderbegin ratsastajapatsas.
Aukion laidalla sijaitseva Et’hem Bej -moskeija on yksi Tiranan harvoista säilyneistä osmaniajan rakennuksista. Moskeijan rakentaminen alkoi 1700-luvun lopulla, ja sen viimeisteli Haxhi Et’hem Bej 1800-luvun alkupuolella. Rakennus tunnetaan erityisesti seinämaalauksistaan, joissa kuvataan muun muassa puita, vesiputouksia ja siltoja. Moskeijan vieressä kohoava kellotorni valmistui vuonna 1822 ja on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Pääbulevardin toisessa päässä sijaitsevaa Äiti Teresan aukiota ympäröivät muun muassa Tiranan yliopiston rakennukset, Taideyliopisto ja Kongressipalatsi. Avaran aukion ilme on huomattavasti pelkistetympi kuin Skanderbegin aukio.
📸: Olivia Janatuinen – Näkymiä Skanderbegin aukiolta ja Tiranan keskustasta. Viimeisessä kuvassa on Reja eli Pilvi -taideteos.
Tiranan pääbulevardin varrella sijaitseva pyramidi rakennettiin vuonna 1988 Albanian pitkäaikaiselle kommunistijohtajalle Enver Hoxhalle omistetuksi museoksi. Kommunismin päättymisen jälkeen rakennus oli monenlaisessa käytössä ja rapistui vuosien varrella pahoin. Vuonna 2023 valmistuneessa uudistuksessa pyramidi muutettiin nuorille suunnatuksi kulttuurin, koulutuksen ja teknologian keskukseksi.
Rakennuksen ulkopuolisia portaita pitkin pääsee nousemaan sen katolle ihailemaan kaupunkia. Iltaisin pyramidi valaistaan, ja siitä tulee suosittu oleskelupaikka. Nousin pyramidin katolle kuvaamaan auringonlaskua ja katselemaan alapuolelle levittäytyvää kaupunkimaisemaa. Aiemmin rapistuneesta rakennuksesta on onnistuttu tekemään viihtyisä ja elävä osa nykyistä Tiranaa.
📸: Olivia Janatuinen – Tiranan pyramidi on suosittu oleskelupaikka, jonka katolta avautuvat hienot näkymät yli kaupungin, Namazgah-moskeijalle ja taustalla kohoaville vuorille.
Albanian historiaa ovat pitkään määrittäneet sen sijainti Balkanilla sekä ympäröivien valtioiden ja suurvaltojen valtapyrkimykset. Albania joutui toistuvasti suurvaltojen jalkoihin. Maa kuului vuosisatojen ajan Osmanien valtakuntaan ja julistautui itsenäiseksi vuonna 1912. Itsenäisyyden alkuvuodet olivat epävakaita, ja toisen maailmansodan aikana Albania joutui ensin Italian ja myöhemmin Saksan miehittämäksi. Albania on ollut historiansa aikana paljon useammin toisten valtioiden pelinappula kuin hyökkääjä.
Sodan jälkeen valtaan nousivat Enver Hoxhan johtamat kommunistit. Albania haki aluksi tukea Jugoslaviasta, sen jälkeen Neuvostoliitosta ja lopulta Kiinasta. Hoxha katkaisi kuitenkin vähitellen suhteet lähes kaikkiin liittolaisiinsa. Hän ei luottanut ulkovaltoihin, vaan halusi Albanian olevan mahdollisimman omavarainen ja noudattavan hänen ankaraa stalinistista linjaansa. Ulkomaalaisia päästettiin maahan vain vähän. Albanialaiset eivät saaneet matkustaa vapaasti, ja ulkomaista tiedonvälitystä rajoitettiin.
Maasta tuli yksi maailman sulkeutuneimmista valtioista.
House of Leaves eli Lehtien talo sijaitsee aivan Tiranan keskustassa. Vuonna 1931 valmistunut rakennus toimi alun perin yksityisenä synnytysklinikkana ja myöhemmin Saksan miehityksen aikana Gestapon käytössä. Kommunistien noustua valtaan rakennuksesta tuli vuosina 1944–1991 Albanian turvallisuuspalvelun Sigurimin salakuuntelu- ja valvontatoiminnan keskus.
Sigurimi valvoi tiukasti Albanian omia kansalaisia, erityisesti hallinnon mahdollisina vastustajina pidettyjä henkilöitä, sekä maassa toimivia ulkomaalaisia. Valvonnassa käytettiin muun muassa puhelinten salakuuntelua, piilotettuja mikrofoneja, kameroita, nauhoituslaitteita ja laajaa tiedottajaverkostoa.
Nykyään rakennuksessa toimii salaisen valvonnan museo. Sen huoneissa on esillä alkuperäisiä valvontalaitteita, asiakirjoja, valokuvia ja säilyneitä työtiloja, joiden kautta esitellään Sigurimin toimintaa sekä valvontamenetelmiä kommunistisen Albanian aikana.
📸: Olivia Janatuinen – House of Leaves on entinen Sigurimin valvontakeskus ja nykyinen museo. Nimi viittaa rakennuksen julkisivua peittäneisiin köynnöskasveihin.
Enver Hoxhan hallinto pelkäsi jatkuvasti, että Albania joutuisi ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän vuoksi eri puolille maata rakennettiin valtava määrä bunkkereita, vaikka pelättyä hyökkäystä ei koskaan tullut.
Tiranan laitamilla sijaitseva Bunk’Art 1 rakennettiin kommunistihallinnon johdolle sodan ja mahdollisen ydiniskun varalta. Viisikerroksisessa maanalaisessa suojassa on 106 huonetta ja noin 3 000 neliömetriä tilaa. Sinne oli varattu tiloja Enver Hoxhalle, pääministerille sekä muulle ylimmälle poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle.
Nykyään rakennuksessa toimii historiallinen museo, joka esittelee Albanian 1900-luvun vaiheita, kommunistihallinnon aikaa ja bunkkerin alkuperäistä käyttötarkoitusta.
📸: Olivia Janatuinen – Bunk’Art 1 oli kommunistijohdolle rakennettu maanalainen suojapaikka.
Katso video: Bunk’Art 2:n maanalainen bunkkeri
Tiranan keskustassa sijaitseva Bunk’Art 2 rakennettiin vuosina 1981–1986. Noin tuhannen neliömetrin suuruinen maanalainen bunkkeri oli tarkoitettu sisäministeriön johdon ja poliisihallinnon korkea-arvoisten toimijoiden suojaksi ydiniskun tai muun hyökkäyksen varalta. Bunkkerin 24 huonetta yhdistyvät toisiinsa pitkien maanalaisten käytävien kautta.
Nykyään bunkkerissa toimii museo, joka esittelee Albanian poliisin, sisäministeriön ja salaisen turvallisuuspalvelun Sigurimin historiaa. Näyttelyissä käsitellään muun muassa kansalaisten valvontaa, kuulusteluja, sensuuria, vankileirejä ja hallinnon vastustajina pidettyjen ihmisten kohtelua kommunistisen järjestelmän aikana.
📸: Olivia Janatuinen – Bunk’Art 2 oli sisäministeriön johdolle ja poliisihallinnon korkea-arvoisille toimijoille rakennettu maanalainen bunkkeri.
Tutustuminen Albanian menneisyyteen ja elämään suljetussa maassa auttoi suhteuttamaan näkemääni nykypäivään. Matkani aikana Tiranan keskustassa järjestettiin laajoja mutta rauhallisilta vaikuttaneita poliittisia mielenosoituksia, samalla kun muu kaupunki jatkoi tavallista elämäänsä niiden rinnalla. Seurasin itsekin tapahtumia sivusta täpötäyden ravintolan terassilla olutta siemaillen ja samalla katsellen ravintolassa näytettyä jalkapallo-ottelua. Vastapäätä sijaitsevassa puistossa lapset leikkivät iloisina ja ihmiset nauttivat illasta. Lyhyen vierailuni aikana en ehtinyt perehtyä mielenosoitusten syihin tarkemmin, mutta menneisyyteen verrattuna nykyinen avoimuus, demokratia ja ihmisten mahdollisuus ilmaista mielipiteitään näyttäytyivät suurena muutoksena.
Pidin Tiranassa erityisesti siitä, että nopeasti kasvavasta matkailusta huolimatta kaupungissa pääsi helposti juttusille paikallisten kanssa. Keskusta-alueella oli runsaasti varjoisia istumapaikkoja, joihin istahdin välillä lepäämään ja suojaan helteeltä.
Katso video: Kohtaaminen tiranalaisen katusoittajan kanssa
Näissä tilanteissa syntyi luontevia kohtaamisia etenkin vanhempien miesten kanssa. He istuskelivat yhdessä ja aloittivat keskustelun kanssani matalalla kynnyksellä. Heitä kiinnosti, mistä maasta olin kotoisin, eikä yhteisen kielen puuttuminen lopulta muodostunut ainakaan kovin suureksi esteeksi. Nautin keskusteluista, joissa yritimme ymmärtää toisiamme käsieleillä ja eri kielten sanoja sekoittaen. Juttua riitti muun muassa jalkapallosta ja politiikasta.
Hakeuduin myös itse paikallisten juttusille. Erityisen koskettava kohtaaminen syntyi vanhemman katusoittajan kanssa, joka lauloi ja soitti kitaraa muistuttavaa soitinta. Annoin miehelle pienen lahjoituksen, jonka jälkeen hän lopetti soittamisen ja aloimme jutella jälleen ilman yhteistä kieltä. Sain ainakin selville, että hänellä oli kaksi lasta. Esittäydyimme, ja hetken kuluttua mies alkoi laulaa minulle omistamaansa laulua. Lähtiessäni annoin hänelle vielä loput lompakossani olleet lekit. Kiitokseksi sain ison halauksen ja suukon poskelle.
Tältäkin matkalta tulen vielä vuosien päästä muistamaan juuri nämä hyvänmielen kohtaamiset ❤️
Matkan upeimmat maisemakuvat sain keskustan Bllokun alueella sijaitsevasta Sky Towerista. Rakennuksen ylimmässä osassa toimiva Sky Club on hitaasti pyörivä maisemabaari, josta avautuvat 360 asteen näkymät Tiranaan ja kaupungin takana kohoaville vuorille.
Nautin näkymistä 18. kerroksen baarissa, jonka lattia pyörii hiljalleen ympäri. Näin maisema vaihtui vähitellen ilman, että omaa paikkaa tarvitsi vaihtaa. Monet vastaavat näköalapaikat sijaitsevat niin korkealla, että kaupungin yksityiskohdat jäävät kuvissa etäisiksi. Sky Tower oli valokuvaajan näkökulmasta juuri sopivalla korkeudella, sillä rakennukset erottuivat hyvin ja samalla näkymä avautui laajalle Tiranan yli.
Kaikki puitteet olivat kohdillaan. Oli mukavaa siemailla juomia ja kuvata kauniita kaupunkimaisemia parhaaseen auringonlaskun aikaan.
📸: Olivia Janatuinen – Näkymiä yli Tiranan Sky Towerin maisemabaarista.
Blloku on yksi Tiranan tunnetuimmista ravintola- ja iltaelämän alueista ja hyvä paikka illalliselle. Kommunismin aikana kortteli oli varattu Enver Hoxhalle ja muulle puoluejohdolle, eikä tavallisilla kansalaisilla ollut sinne vapaata pääsyä. Kommunistihallinnon päätyttyä alue avautui kaikille ja muuttui vähitellen modernien kahviloiden, ravintoloiden ja baarien keskittymäksi.
Bllokun vieressä piskuisen Lana-joen varrella sijaitseva Rinia-puisto oli toinen mukava paikka viettää iltaa. Vehreän puiston laidalla sijaitsee ravintoloita, kahviloita ja kasino. Iltaisin, kun pahin helle hellittää, lapset leikkivät puistossa ja ihmiset hengailevat sekä tapaavat ystäviään.
📸: Olivia Janatuinen – Näkymiä Bllokun alueelta, Rinia-puistosta ja piskuisen Lana-joen varrelta.
Tiranan itäpuolella kohoava Dajti-vuori kuuluu Dajtin kansallispuistoon ja tarjoaa helpon mahdollisuuden päästä kaupungin vilinästä luonnon keskelle. Vuorelle noustaan köysiradalla, ja noin 15 minuutin matka on jo elämys itsessään. Matkan aikana avautuvat laajat näkymät Tiranaan ja ympäröiville vuorille. Köysirata kuuluu Balkanin pisimpiin.
Yläasemalla on ravintoloita, näköalapaikkoja ja erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja. Keskipäivän valossa Dajti-vuori ei ollut minulle ensisijaisesti valokuvauskohde, vaan paikka, jossa oli mukava hengähtää ja nauttia viileämmästä vuoristoilmasta.
Viimeisenä matkapäivänä piipahdin vielä Tiranan keskustassa sijaitsevalla New Bazaarilla eli Pazari i Rillä. Vuonna 1931 perustettu kauppapaikka on uudistettu moderniksi alueeksi, mutta siellä on säilynyt myös perinteistä toritunnelmaa. Katettujen myyntipisteiden valikoimissa on muun muassa hedelmiä, vihanneksia, juustoja, mausteita ja muita paikallisia tuotteita. Toria ympäröivät värikkäät rakennukset, kahvilat ja ravintolat. Alueella oli mukava istahtaa kupilliselle kahvia ja seurata paikallista torielämää.
📸: Olivia Janatuinen – Köysiradalla Dajti-vuorelle
📸: Olivia Janatuinen – New Bazaarin kauppapaikka
Albanian suurimman uskonnollisen ryhmän muodostavat muslimit, mutta maassa on myös katolilaisia, ortodokseja ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvia. Lisäksi huomattava osa väestöstä ei harjoita uskontoa aktiivisesti tai määrittele itseään minkään tietyn uskonnon kautta. Albanialla ei ole valtionuskontoa, ja maan perustuslaki takaa uskonnonvapauden.
Uskonnon nykyiseen asemaan on vaikuttanut vahvasti kommunistinen historia. Enver Hoxhan hallinto julisti Albanian vuonna 1967 maailman ensimmäiseksi virallisesti ateistiseksi valtioksi. Uskonnon harjoittaminen kiellettiin, ja kirkkoja, moskeijoita sekä muita uskonnollisia rakennuksia suljettiin tai otettiin muuhun käyttöön. Uskonnonvapaus palautui kommunistisen järjestelmän murruttua 1990-luvun alussa.
Albania tunnetaan eri uskontojen suhteellisen sopuisasta rinnakkaiselosta. Omalla matkallani uskonto ei juuri näkynyt Tiranan katukuvassa eikä vaikuttanut selvästi pukeutumiseen, ravintolaelämään tai tavalliseen kaupunkielämään. Moskeijat ja kirkot kuuluivat kaupunkikuvaan, mutta uskonto vaikutti olevan ennen kaikkea ihmisten henkilökohtainen asia.
Tirana tuntui yksin matkustavalle seikkailijattarelle turvalliselta kaupungilta. Liikuin keskustassa rauhassa myös iltaisin enkä kohdannut matkani aikana minkäänlaisia ongelmia. Kaduilla näkyi runsaasti poliiseja, mikä liittyi ainakin osittain keskustassa järjestettyihin mielenosoituksiin.
Paikalliset suhtautuivat minuun ystävällisesti ja vieraanvaraisesti. Matkailijoihin kohdistuvia rikoksia raportoidaan Albaniassa melko harvoin, mutta tavallista varovaisuutta on tietenkin hyvä noudattaa kuten missä tahansa kaupungissa.
Omien matkakokemusteni perusteella kohteet, joissa poliisit ja kameravalvonta näkyvät katukuvassa, tuntuvat usein turvallisilta.
Tiranan hintataso oli suomalaiselle matkailijalle edullinen. Erityisesti ravintoloissa, kahviloissa ja takseissa rahalle sai hyvin vastinetta. Käteinen kuului edelleen vahvasti arkeen, joten lekejä on hyvä pitää mukana.
Tirana ei näyttäytynyt minulle siloteltuna tai perinteisellä tavalla kauniina kaupunkina. Se oli kiinnostava, hieman rosoinen ja eläväinen. Kommunistisen historian jäljet näkyivät kaupungissa rinnakkain modernien rakennusten, vilkkaan kaupunkielämän ja nopeasti muuttuvan arjen kanssa.
Albania on selvästi muutosvaiheessa, ja oli hienoa päästä näkemään ja kokemaan läheltä, kuinka vanha ja uusi kohtaavat Tiranassa. Kaupunki yllätti minut myönteisesti ja tarjosi onnistuneelle soolomatkalle juuri sopivasti historiaa, kaupunkielämää ja aitoja kohtaamisia.
Olivia Janatuinen
matkabloggaaja, seikkailijatar, tarinankertoja
