Vietnamin matka vei kiehtoviin kaupunkikohteisiin. Sykkivään Hanoihin, Unescon suojelemaan viehättävään Hoi Aniin ja moderniin Ho Chi Minh Cityyn. Lisäksi risteilin kuvankauniilla Halonginlahdella, jossa merestä kohoaa lähes 3 000 kasvillisuuden peittämää kalkkikivikalliota. Ho Chi Minh Citystä tein päiväretken Mekongjoen suistoon, joka on yksi maailman hedelmällisimmistä alueista.
Matkaa edelsi tuttu pakkausrumba, joka ei kuulu lempipuuhiini, etenkin silloin, kun matka sisältää kohteita, joissa sääolosuhteet vaihtelevat. Toinen seikka, joka piti koko reissua liipaisimella aivan viime hetkiin saakka, oli se, että ennen lähtöä Vietnamia koettelivat valtavat tulvat. Kadut muuttuivat joiksi ja ihmisiä evakuoitiin kodeistaan. Seurasin hurjaksi käynyttä tilannetta somessa ja mietin, mahtaako matka peruuntua.
Lopulta reissulle kuitenkin päätettiin lähteä ja sillä ajatuksella että tilannetta seurattaisiin tarkemmin paikan päällä. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa matkalle ryhmässä. Ryhmämatkailu on mutkatonta ja helppoa, ja mikä parasta, sen kautta tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Finnairin lento Helsingistä Dohaan lähti pienen viiveen jälkeen, mutta ehdin jatkolennolle ja pian olin Hanoin vilkkaalla Noi Bain lentokentällä.
Saavuttuani hotellille jätin laukut ja lähdin heti kameran kanssa tutkimaan vanhankaupungin kapeita kujia. Liikenne oli melkoista sillisalaattia, mopoja, autoja ja ihmisiä liikkui ristiin rastiin joka puolella. Alkuun mietin, uskaltaako täällä edes ylittää katua, mutta pian opin, että kadut pitää ylittää rohkeasti ja määrätietoisesti, katse eteenpäin suunnattuna.
Merkillepantavaa oli vilkas ja eläväinen katuelämä. Kasvotusten kohtaamisia ja maksutapanakin oli pääosin käteinen. Kodit suurkaupungissa ovat ahtaita, joten elämä Hanoissa levittäytyi luontevasti kaduille. Paikalliset ovat yrittäjähenkistä väkeä, ja kaduilla näkyi jos jonkinlaista toimintaa. Oli hiustenleikkuuta, hierontaa ja omia grillivirityksiä. Tuoksut, äänet ja värit olivat käsinkosketeltavissa kaikkialla.
Katujen varsilla oli kaikenlaisia ja kokoisia pikku kuppiloita, joissa oli pieniä ja söpöjä muovisia istuintuoleja, sellaisia, joita voisi kuvitella näkevän päiväkodeissa. Oli kyllä huippuhyvä fiilis! Eräs ystäväni kutsuu tätä onnellisuuspuuskaksi, ja sitä se todella oli.
📸: Olivia Janatuinen – Hanoin vilkas ja eläväinen katuelämä.
Katso video: Train Street ja saapuva juna.
Illan hämärtyessä suuntasin Hanoin kuuluisalle Train Streetille, kapealle kujalle, jonka läpi junia kulkee useita kertoja päivässä. Kadun varrella on kahviloita ja baareja, joissa ihmiset istuvat odottamassa junan tuloa ja väistyvät hetkeksi, kun se jylisee ohi vain muutaman kymmenen senttimetrin päästä.
Olin paikasta aivan täpinöissä, sillä Train Street on paitsi viihtyisä myös varsin kuvauksellinen paikka. Istahdin erään kuppilan edustalle odottelemaan seuraavaa junaa ja tutustuin samalla kahteen ihastuttavaan indonesialaiseen naiseen. Nautimme junaa odotellessa olutta ja juttelimme mukavia. Suomesta heillä oli pelkästään hyviä mielikuvia, ja molemmat haaveilivat revontulien näkemisestä. Aika ennen junan saapumista kului leppoisasti, ja siinä ehti tutustua myös muihin vierustovereihin.
Kun juna viimein saapui, se kolisteli raiteet kilisten aivan vierestä ohi, niin läheltä että sen tuuli tuntui kasvoilla. Hetkeä myöhemmin katu palasi taas elämäänsä ja ihmiset nousivat paikoiltaan, kulkivat taas kiskojen päällä ja kahvilat täyttyivät äänistä.
📸: Olivia Janatuinen – Train Street
Yhtenä päivänä kiersimme Hanoin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Ho Chi Minhin mausoleumi oli mieleenpainuva kokemus. Mausoleumissa lepää vuonna 1969 kuolleen maan isän maalliset jäännökset, ja pääsin sisälle katsomaan häntä. Paikassa oli luonnollisestikin kuvauskielto.
Ho Chi Minh Mausoleumi on yksi Vietnamin merkittävimmistä muistopaikoista ja kansallinen pyhiinvaelluskohde. Ho Chi Minh oli Vietnamin itsenäisyysliikkeen johtaja ja Pohjois-Vietnamin presidentti vuosina 1945–1969. Hänen johdollaan Vietnam taisteli ensin Ranskaa vastaan ja myöhemmin Yhdysvaltoja vastaan Vietnamin sodassa.
Mausoleumi kuitenkin rikkoi Ho Chi Minhin omat toiveet yksinkertaisesta polttohautauksesta, sillä hänen ruumiinsa balsamoitiin ja asetettiin näytteille kansan ja maailman nähtäväksi. Tämä kertoo paljon siitä, miten hänen hahmostaan tehtiin valtion symboli, joka elää edelleen Vietnamin historiassa ja identiteetissä.
Kävin myös Ho Chi Minhin talossa, joka sijaitsee idyllisessä puutarhassa ison ja kalaisan järven rannalla. Vierailin lisäksi kirjallisuuden temppelissä, joka on yksi Vietnamin parhaista esimerkeistä perinteisestä arkkitehtuurista. Illalla oli vuorossa perinteinen vesinukketeatteriesitys, joka on yli tuhat vuotta vanhaa pohjoisvietnamilaisen kulttuurin perintöä.
📸: Olivia Janatuinen – Ho Tši Minhin mausoleumi
Kävellessäni illalla kohti hotellia huomioni kiinnittyi vanhempaan naiseen, joka istui kadulla yksin talon seinään nojaten. Hänellä oli kuluneet vaatteet, eikä hän pyytänyt mitään. Kävelin ensin ohi ja ajattelin, että hän saattaisi olla koditon.
Hetken kuluttua käännyin takaisin. Menin naisen eteen kyykkyyn ja tervehdin häntä. Hän näytti hieman yllättyneeltä. Hänen hampaansa olivat lähes mustaksi värjäytyneet. Tarjosin hänelle rahaa, mutta meillä ei ollut yhteistä kieltä, enkä ymmärtänyt mitä hän vastasi. Otin avuksi Google kääntäjän ja kerroin haluavani antaa hänelle hieman rahaa.
Silloin nainen työnsi pienen, ryppyisen kätensä paitansa alle ja otti esiin seteleitä, näyttäen minulle, että hänellä on rahaa. Oli minun vuoroni hämmentyä. Hymyilin, hyvästelin hänet ja jatkoin matkaa.
Se oli ensimmäinen hetki, jolloin todella pysähdyin tämän maan ihmisten ahkeruuden ja ylpeyden äärelle. Jäin miettimään, loukkasinko häntä tahtomattani tai annoinko väärän kuvan. Tarkoitukseni oli kuitenkin hyvä, tilanne pysäytti katsomaan asioita toisin.
Hanoin jäätyä taakse oli vuorossa vuorokauden mittainen risteily Unescon suojelemalla Halonginlahdella, jossa merestä kohoaa noin 3000 kasvillisuuden peittämää kalkkikivikalliota.
Olin odottanut tätä risteilyä, sillä tiesin jo etukäteen, että maisemat olisivat henkeäsalpaavat. Pettymys olikin suuri, kun sää oli harmaa ja sateinen eivätkä olosuhteet olleet suosiolliset kuvaamiselle. En kuitenkaan jäänyt piehtaroimaan harmituksessa, vaan keskityin nauttimaan risteilystä, jossa aluksen miehistö piti meistä erinomaista huolta. Oli kahdeksan ruokalajin dinneriä, hyvää seuraa ja veneretkiä alukselta tippukiviluoliin ja laguuneihin.
📸: Olivia Janatuinen – Ha Long Bay (Halonginlahti)
Tulvien vuoksi matkan alussa oli vielä epävarmaa, pääsisimmekö Keski-Vietnamin Hoi Aniin, mutta perillä kadut olivat jo kuivuneet ja elämä palannut uomiinsa. Kosteus oli kuitenkin käsin kosketeltavaa, ja kaupungin ulkopuolella riisipellot olivat yhä veden alla.
Vietnamilaiset ovat ahkeria ihmisiä, ja paikalliset olivat tehneet valtavan työn puhdistaakseen kadut ja kodit kuntoon. Talkoisiin osallistuttiin sankoin joukoin, ja näin jopa 80-vuotiaita ihmisiä siivoamassa katuja puhtaiksi. Matkailu on tärkeä tulonlähde, ja liiketoiminta haluttiin saada ennätysvauhtia takaisin toimintaan.
Tulvat olivat tällä kertaa pahimmat sitten vuoden 1964, ja se olikin päällimmäisenä puheenaiheena paikallisten keskuudessa. Vieraillessani ihmisten kodeissa tai kylän kaupoissa ensimmäisenä osoitettiin sormella katon rajaan siihen kohtaan, johon tulvavesi oli noussut kodin sisällä. En voinut kuin ihailla sitä sinnikkyyttä ja asennetta, jolla näin vakavaan tilanteeseen suhtauduttiin ja mentiin eteenpäin.
Hoi An oli hurmaava kaupunki. Unescon maailmanperintökohteena se huokui historiaa ja maalaiselämän rauhaa. Kuten muuallakin Vietnamissa, täälläkin oli runsaasti katumarkkinoita, joista paikalliset ostivat tuoreita ruoka-aineksia. Iltaisin kaupungin läpi virtaava joki täyttyi puuveneistä, joissa värikkäät lyhdyt loivat tunnelmaa. Rannat ja kujat olivat täynnä idyllisiä ravintoloita ja kauppoja.
📸: Olivia Janatuinen – Hoi An
Katso video: Mopoajelua maaseudulla ja vietnamin kieltä.
Hoi Anissa lähdin seikkailemaan paikallisen kyydissä mopolla. Sain valita, haluanko miehen vai naisen ja onko hän englanninkielentaitoinen vai ei. Ajattelin, että annetaan kohtalon viedä, ja vastasin, että minulle käy kaikki. Minulle valikoitui nainen nimeltä Bing, joka puhui hyvää englantia. Hän haki minut hotellilta aamiaisen jälkeen, ja lähdimme ajelemaan maaseudulle kuvaamaan ja juttelemaan satunnaisten ihmisten kanssa.
Vietnamin kieli kuulosti omiin korviini hiukan kiinan kieleltä, ja siinä oli sellainen jännä laulumainen ääntämys. Innostuin sitä itsekin harjoittelemaan. Bing toimi tulkkina ja esitteli minut ihmisille, joita tapasimme pelloilla, työpajoissa ja jopa heidän kodeissaan. No, sehän oli hupaisaa mutta samalla aika vaikeaa – ei ole helppoa puhua vietnamia!
Erityisen lämmin kohtaaminen sattui erään 80-vuotiaan mummon kanssa hänen kotipihallaan. Mummo teki käsin nuudeleita pienellä koneella, ja hän oli tehnyt sitä jo 50 vuotta. Vieraanvaraisuus oli sydäntä lämmittävää. Meille tarjottiin teetä ja kuulimme tarinoita tulvista ja omasta arjesta. Näytin mummolle kuvia Lapin talvesta, ja hän kysyi, kuinka kylmää Lapissa on. Kun kerroin, että siellä voi olla jopa yli 30 astetta pakkasta, mummo totesi hymyillen, että kaunista on, mutta hän ei voisi siellä asua.
Juuri tällaiset hetket ja aidot kohtaamiset ovat matkailun suurimpia helmiä! Ne muistuttavat meitä, että vaikka kulttuuri, uskonto ja elintaso vaihtelevat, ihmisyyttä ja lämpöä löytyy kaikkialta ❤️
Matka jatkui keski-vietnamista etelään ja Ho Chi Minh Cityyn. Kaupunki on entiseltä nimeltään Saigon ja edelleen sitä kuulee kutsuttavan tällä nimellä. Katukuvaa hallitsevat isot, modernit rakennukset, värikkäät mainostaulut ja kirjaimellisesti miljoonat mopot. Arvioidaan että 14 miljoonan asukkaan Saigonissa olisi noin 10 miljoonaa mopoa ja se oli kyllä helppo uskoa. Saigon oli ihan erilainen kuin Hanoi ja Hoi An ja sehän tekikin matkasta entistä antoisamman.
Saigonissa on vilkas yöelämä ja oli huikeaa lähteä kuvaamaan katuelämää ja aistimaan makuja, ääniä ja hajua. Bui Vien Walking Street on Saigonin vilkas ja erittäin äänekäs yöelämän keskus joka on täynnä baareja, ravintoloita, klubeja ja katukeittiöitä. Paikka on suosittu erityisesti turistien keskuudessa. Kävin kadulla mutta se oli omaan makuuni liian äänekäs paikka joten suunnistin sieltä kuuluisaan Café Apartment -rakennukseen joka on vanha rosoinen asuinkerrostalo, joka on muutettu kokonaiseksi kahviloiden ja pienten putiikkien maailmaksi. Jokaisella kahvilalla on oma sisustustyylinsä, boheemi, minimalistinen, retro tai moderni. Tämä kokemus oli kahvilakulttuuria parhaimmillaan.
📸: Olivia Janatuinen – Ho Chi Minh City (Saigon)
📸: Olivia Janatuinen – Miljoonien mopojen joukossa Saigonissa.
Saigon herää valtavaan neonvalon loisteeseen auringon laskettua. Otin ensin kaupunkikiertoajelun kaksikerroksisen bussin katolla, ja upeiden pilvenpiirtäjien lipuessa ohi ja miljoonien mopojen virratessa kaduilla päätin, että haluan päästä kokemaan sen itse. Tilasin kyydin, ja hotelliin saapui illalla 19-vuotias mukava poika, jonka kanssa lähdimme ajelulle ympäri Saigonia. Se oli todella siisti kokemus.
Tässä vaiheessa Vietnamin matkaa totesin, että jokin logiikka tässä liikenteessä on ja että se on vähemmän pelottavaa, kun on itse mopon kyydissä. Poika höpötteli iloisesti koko ajomatkan ajan ja vakuutti, että kyllä täällä säännöt ovat olemassa ja kaikilla on ajokortit. Ajoimme lopuksi yömarkkinoille, joilla joimme smoothiet ja puhuimme elämästä, haaveista ja Suomesta. Hän ei ollut koskaan käynyt Saigonin ulkopuolella, mutta unelmoi suurista asioista. Lopuksi hän vei minut takaisin hotellille, ja näin ihanasta kokemuksesta annoin pojalle mojovat tipit.
📸: Olivia Janatuinen – mopoajelua ja iltaelämää Saigonissa.
Saigonista tein päiväretken Mekongjoen suistoon, jossa nousin pieneen puuveneeseen ja annoin virran viedä. Joki on lähes viisi tuhatta kilometriä pitkä, kulkien halki kuuden maan – aina Kiinasta Myanmariin, Laosiin, Thaimaahan, Kambodžaan ja lopulta Vietnamiin, jossa se haarautuu monimuotoiseksi suistoksi. Tätä ainutlaatuista aluetta pidetään Vietnamin ruokavarastona, ja sen viljavilla mailla saadaan vuosittain useita riisisatoja.
📸: Olivia Janatuinen – Mekongjoen suisto
Viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä lähdin vielä kaduille ottamaan viimeisiä kuvia ja seuraamaan paikallisten elämää, joka keskittyy vahvasti juuri kaduille. Minulle oli jäänyt dongeja, ja ajattelin antaa ne ihmisille, jotka niitä mahdollisesti tarvitsivat.
Vietnamin kaduilla työnteko ja yrittäjyys näkyvät kaikkialla. Jokaisella kadunkulmalla tapahtuu jotain, ja matkan edetessä olin jo oppinut, kuinka tärkeää ylpeys ja omillaan pärjääminen täällä ovat. Hanoin kokemuksen jälkeen olin tällä kertaa varovaisempi.
Kerjääminen ei tunnu kuuluvan kulttuuriin, vaikka muutaman kerjäläisen näinkin. Lähestyin vanhempia ihmisiä, jotka myivät kadulla pieniä tavaroita. En oikeasti tarvinnut näitä tavaroita, mutta lähestyin heitä hymyillen ja tarjosin pientä apua. Niissä hetkissä, joissa apu otettiin vastaan, syntyi lämmin ja sanaton yhteys. Katse tai kevyt kosketus kertoi enemmän kuin sanat.
Sitten näin vanhan naisen, joka työnsi kuluneita kärryjä ja myi ämpärissä olevia juomia. Tarjosin hänelle seteliä, joka minulle oli pieni, mutta hänelle mahdollisesti merkittävä. Hän ei kuitenkaan ottanut rahaa, vaan osoitti juomapulloja. Ymmärsin, ettei hän halunnut armopaloja, vaan myydä. Pullot seisoivat likaisessa vedessä, enkä vatsataudin pelossa halunnut ostaa juomia. Kun en ostanut, nainen paineli tiehensä.
Nämä hetket jäivät mieleen. Ne kertoivat paljon Vietnamin tavoista, kulttuurista ja ihmisten ylpeydestä. Tiedän, ettei hyväntahtoisuutta tarvitse katua, mutta silti toivon, etten loukannut ketään. Samalla tunsin syvää arvostusta tätä kaikkea kohtaan.
Parin viikon seikkailu päättyi Saigonin vilinään ja pitkään kotimatkaan. Lentokentän jonot olivat loputtomat, ja vaikka saavuin kolme tuntia ennen lähtöä, portille tuli kiire. Dohassa oli yhdeksän tunnin vaihto, jonka aikana sain onneksi nukuttua hetken.
Kun lopulta laskeuduin Helsinkiin, olin väsynyt mutta onnellinen. Vietnam oli ollut upea reissu, sykettä, lämpöä, tarinoita ja kohtaamisia, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Olivia Janatuinen
matkabloggaaja, seikkailijatar, tarinankertoja
