Matka Elvis Presleyn jalanjäljillä tuntui kuin olisin astunut suoraan rock’n’rollin historiaan. Reitti kulki Tupelosta, jossa Elvis syntyi ja kasvoi, legendaariseen Sun Studioon, jossa hänen uransa sai siivet alleen. Beale Streetin bluesrytmit veivät mukanaan, ja Gracelandissa sain kokea, miltä tuntuu astua kuninkaan kotiin. Matkan huipennus oli Las Vegas, jossa onnistuin livahtamaan kuuluisan International Theaterin takahuoneisiin, paikkaan jossa Elvis teki historiaa.
Matkan suunnittelu ja henkinen valmistautuminen alkoivat kymmenen kuukautta ennen lähtöä. Alusta asti oli päivänselvää, että Elviksen jalanjäljille lähdetään tosissaan ja kaikkiin matkan vaiheisiin heittäydytään perusteellisesti ja sydämellä. Siksi päädyimme vierailemaan kolmessa Elvikselle merkittävässä osavaltiossa, Tennesseessä ja Mississippissä sekä Nevadassa Las Vegasin loisteessa.
Käytännön järjestelyjen ohella päätin tutustua Elvikseen entistä syvemmin jo ennen matkaa. Kuuntelin hänen musiikkiaan, hain tunnelmaa ja opettelin laulujen sanoja. Lähipiirissäni on aina ollut Elvis-faneja, ja olen kasvanut hänen musiikkinsa parissa. Ajatus vierailusta Gracelandissa oli kulkenut mukanani pitkään, mutta se konkretisoitui lopullisesti vasta nähtyäni Elvis-elokuvan elokuvateatterissa muutama vuosi sitten. Katsellessani tippa linssissä elokuvan loppukohtausta päätin, Gracelandiin on päästävä.
Ennen matkaa suunnittelin yhdessä muiden Elvis-diggareiden kanssa kortin, joka oli tarkoitus ottaa mukaan ja jättää Gracelandiin kunnianosoituksena suomalaisilta faneilta. Olin porukasta ensimmäinen, joka oli lähdössä Memphisiin, ja matka jännitti varmasti meitä kaikkia yhtä paljon. Kokoonnuimme ennen lähtöä, ja jokainen kirjoitti nimensä korttiin. Vielä aivan viime hetkillä saatiin mukaan lisää nimiä sähköisesti, jotka tulostin ja liimasin korttiin mukaan.
Astuessani lentokentälle koko matka konkretisoitui lopullisesti. Nyt oikeasti oltiin lähdössä Elviksen jalanjäljille. Jännitys oli korkealla, ja viimein lähes kahden tunnin myöhästymisen jälkeen päästiin lähtemään Finnairin siivillä kohti Chicagoa josta oli jatkolento Memphisiin.
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: Guest House at Graceland
Saavuin perille aamuyöstä, samoilla silmillä lähes kolmekymmentä tuntia yhtäjaksoisesti valvoneena. Nappasin lentokentältä taksin, joka vei minut suoraan majapaikkaan, jossa amerikkalainen ystäväni jo unisena odotteli minua. Memphis oli tuohon aikaan yöstä hiljainen ja pimeä. Mietin ajomatkan aikana, mahtaisinko nähdä edes pienen vilauksen Gracelandista, mutta en nähnyt. Sen sijaan taksi kaartoi Guest House at Gracelandin pihaan.
Hotelli sijaitsee aivan Gracelandin vieressä ja tarjoaa hyvätasoiset puitteet sekä vahvan Elvis-henkisen tunnelman aina hotellihuoneita myöten. Astuessani sisään, aula oli täysin hiljainen lukuun ottamatta Elviksen musiikkia, joka soi hotellissa taukoamatta vuorokauden ympäri. Respassa ollut nainen toivotti minut tervetulleeksi.
Aamulla herätessäni mieleen hiipi ajatus, että tässä sitä todella ollaan, aivan Gracelandin naapurissa. Napattiin kaverin kanssa aamukahvit ja lähdettiin saman tien kävelemään muutaman minuutin matka Elvis Presley Boulevardia pitkin kohti Gracelandin musiikkiporttia. Eteen avautuivat näkymät Gracelandin tiluksiin ja kartanoon, ja tien toisella puolella komeili Lisa Marie -lentokone. Ei hullumpi aloitus päivälle.
Ensimmäisen aamun tunnelmia musiikkiportilla.
Elviksen jalanjäljillä -matkan ensimmäinen päivä päätettiin aloittaa varmuuden vuoksi Memphisistä, ja Tupelo siirrettiin toiselle päivälle mahdollisten lentoaikataulumuutosten varalta.
Edessä oli kaupunkikierros Memphisissä, kaupungissa, joka on antanut maailmalle kolme suurta populaarimusiikin tyyliä: bluesin, rock’n’rollin ja soulin. Matkan varrella näkyi ikonisia maamerkkejä, kuten Overton Park, Peabody Hotel, Priscillan kampaamo sekä Elviksen koulu ja koti ajalta ennen kuuluisuutta.
Päivän odotetuin kohde oli tietenkin legendaarinen Sun Studio, monien fanien pyhiinvaelluskohde ja rock’n’rollin syntymäpaikka. Täällä Sam Phillips löysi ja toi maailman tietoisuuteen lahjakkuuksia kuten Johnny Cashin, Jerry Lee Lewisin, Carl Perkinsin ja tietenkin Elvis Presleyn. Studion seinät ovat todistaneet hetkiä, jolloin nämä legendat rikkoivat rajoja ja loivat uudenlaista musiikkia bluesin, countryn ja gospelin pohjalta.
Sam Phillips perusti studion vuonna 1950, mutta ennen sitä 706 Union Avenuen rakennus oli vaatimaton liiketila, jota oli käytetty muun muassa autokorjaamona ja varastona. Phillips joutui muokkaamaan tilan lähes tyhjästä studion tarpeisiin. Astuessani Sun Studion ovista sisään paikka tuntui välittömästi autenttiselta. Vierailu sisälsi opastetun kierroksen ja valtavan määrän tietoa. Oppaat olivat ystävällisiä ja kokeneita, he ovat nähneet kaiken. Oppaat kertoivat että paikalle saapuu faneja ympäri maailmaa, ja jotkut ovat jopa laskeutuneet polvilleen suutelemaan lattiaa astuessaan sisään.
Sun Studiolla on yksi alkuperäinen 1950-luvun mikrofoni, Shure 55 Unidyne, jota kutsutaan usein ”Elvis-mikiksi”. Pidellessäni tuota mikkiä epäuskoisena käsissäni opas suositteli olemaan suutelematta sitä, ellei halunnut saada kymmenien tuhansien ihmisten bakteereita. Hymyilin ja jätin moisen väliin. Mikin käsissä pitäminen oli osa elämyksellisyyttä ja yksi syy siihen, miksi paikka tuntui niin elävältä.
Sun Studion äänityshuoneessa nähtävä pystypiano sen sijaan ei ole alkuperäinen soitin. Aito piano siirrettiin 1960-luvulla Sam Phillipsin uuteen studioon Madison Avenuelle, ja myöhemmin se päätyi yksityiskokoelmaan, jossa se on edelleen.
📸: Olivia Janatuinen – Sun Studio
📸: Olivia Janatuinen – Elviksen koti Lauderdale Courts -asuinkompleksissa vuosina 1949–1953. Kyseessä oli julkinen vuokra-asuntokohde vähävaraisille perheille. Lisäksi elokuvateatteri, jota Elvis vuokrasi yksityiskäyttöön saadakseen rauhaa ja yksityisyyttä. Tuolloin paikan nimi oli The Memphian.
Beale Street 1950-luvun Memphisissä oli ennen kaikkea mustien muusikoiden ja yleisön paikka, bluesin, soulin ja jazzin sykkivä keskus aikana, jolloin rotuerottelu jakoi yhä ihmisiä. Nuori Elvis rakasti Beale Streetin elämää. Täällä hän osti vaatteita mustien omistamista liikkeistä, kuten Lansky Brothersilta, ja hengaili klubeilla, joissa esiintyivät tähdet kuten B.B. King. Vaikka maailma oli tuolloin vahvasti jakautunut, Beale Street antoi Elvikselle musiikin, tyylin ja asenteen, jotka muovasivat hänen uraansa.
Kävimme Beale Streetillä sekä päivällä että illalla, ja ero oli huomattava. Päivällä katu oli rauhallinen, mutta illalla se muuttui sykkiväksi ja energiseksi. Katu on täynnä bluesklubeja, ravintoloita ja elävää musiikkia. Turvallisuusseikat tulee ottaa huomioon liikkuessa Memphisissä ja yleensäkin käyttämällä tervettä järkeä pääsee reissuilla jo pitkälle, niin Memphisissäkin. Tämä korostui erityisesti illalla Beale Streetillä. Kadulle kerääntyy runsaasti väkeä, ja siksi alueella on vahva poliisin ja turvahenkilöstön läsnäolo. Se on yksi kaupungin tarkimmin valvotuista alueista. Kadulla liikkuminen tuntui turvalliselta, mutta sivukujille ei ollut asiaa. Katuosuudelle pääsy edellytti illalla henkilötodistuksen esittämistä, jota minulla ei sattunut olemaan mukana. Näytän kaiketi vaarattomalta mimmiltä, sillä pienen suostuttelun ja paikallisen ystäväni vakuuttelujen jälkeen pääsimme onneksi alueelle sisään.
Tein mielessäni vertailua Elvis-elokuvaan, ja vaikka nykyään kadulla liikkuu runsaasti turisteja, pystyin kuvittelemaan, millaista siellä oli silloin, kun Elvis aikanaan herätti huomiota oleskelemalla alueella. Minulle selvisi myös, että nykyinen Beale Streetin Club Handy ei ole sama paikka kuin alkuperäinen historiallinen klubi. Alkuperäinen Club Handy sijaitsi eri rakennuksessa, jossa esiintyivät monet 1950-luvun blues-tähdet. Nykyään tuo rakennus on remontoitu muuhun käyttöön, ja sen musiikkihistoriasta muistuttaa vain paikalla oleva historiallinen merkintä.
Memphis on rosoinen ja suhteellisen pieni suurkaupunki, jossa asuu noin 630 000 ihmistä. Silti se kuuluu Yhdysvaltojen vaarallisimpien kaupunkien joukkoon, ja myös monet paikalliset kertoivat tästä avoimesti. Ampumiset ja väkivalta ovat valitettavan yleisiä. Kaupunki tunnetaan myös yhdestä Yhdysvaltojen historian järkyttävimmistä väkivallanteoista. Kansalaisoikeusjohtaja Martin Luther King Jr. ammuttiin 4. huhtikuuta 1968 Lorraine Motelissa, joka toimii nykyään National Civil Rights Museumina. Ajoimme autolla tuon surullisen ja pysäyttävän paikan ohi.
📸: Olivia Janatuinen – Beale Street illalla. Kuvasarjan viimeinen kuva on alkuperäinen Club Handyn rakennus.
Matkan toinen päivä oli omistettu kokonaan Tupelolle. Lähtö oli aikaisin aamulla Guest House at Gracelandista, joka toimi myös päiväretken järjestäjänä. Matkaan lähdettiin isolla Elvis-bussilla, ja retki sisälsi kaikki herkut.
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: Elviksen syntymäkoti ja Tupelo.
Tupelo – Syntymäkoti ja kirkko
Vierailin Elvis Presley Birthplacessa, jossa Elvis syntyi 8. tammikuuta 1935. Perhe eli hyvin köyhissä oloissa ja asui alueella, jossa suuri osa asukkaista oli afroamerikkalaisia. Tämä ympäristö altisti Elviksen jo varhain mustalle musiikille ja kulttuurille. Kodista jouduttiin luopumaan Elviksen ollessa noin kolmevuotias maksamattoman lainan vuoksi.
Kotitalo oli pieni ja vaatimaton. Sisällä on vain kaksi huonetta, jotka on myöhemmin sisustettu Elviksen isän muistikuvien perusteella. Uunin putkiosa on alkuperäinen ja yksi harvoista säilyneistä esineistä.
Oppaan mukaan Elvis palasi elämänsä aikana, ollessaan jo rikas ja kuuluisa, syntymäkotiinsa useita kertoja. Hän istui talossa hiljaa ja vietti siellä rauhallisia hetkiä.
Elviksen syntymäkodin vieressä sijaitsee Assembly of God Church, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 2008. Rakennus on kuitenkin sama alkuperäinen kirkko, jossa Elvis kävi lapsena jumalanpalveluksissa. Juuri tämän kirkon gospelmusiikki vaikutti syvästi hänen varhaiseen musiikkimakuunsa. Sisätiloissa on edelleen alkuperäisiä rakenteita ja yksityiskohtia, vaikka osa on kunnostettu tai uusittu siirron yhteydessä.
Nykyään kirkossa on lyhyt interaktiivinen esitys, jossa kävijät voivat istua penkeissä ja kokea, millaista musiikki ja tunnelma olivat Elviksen lapsuudessa. Esitys toteutetaan valojen ja äänen avulla, ja se on yksi Tupelon vierailun vaikuttavimmista osuuksista.
Kirkossa vietetty hetki auttoi minua ymmärtämään paremmin Elviksen musiikillista perintöä ja sitä, miten keskeinen rooli kirkolla oli hänen lapsuudessaan. Se ei ollut vain paikka sunnuntaisille jumalanpalveluksille, vaan koko yhteisön sydän. Kirkon penkeissä ihmiset kohtasivat toisensa, jakoivat arkea, lauloivat, kuuntelivat musiikkia ja osallistuivat erilaisiin tapahtumiin. Köyhissä ja karuissa oloissa kirkko tarjosi turvaa, rytmiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sellaista jota on vaikea kuvitella nykyajassa.
Tupelo – Rautakauppa
Vierailin Tupelo Hardwaressa, jossa Elviksen äiti osti hänelle 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi kitaran, vaikka Elvis itse olisi halunnut ilmakiväärin tai polkupyörän. Äidin valinta ohjasi hänet lopulta musiikin tielle.
Kauppa on nykyään suosittu vierailukohde. Lattiaan on merkitty tarkka paikka, jossa nuori Elvis seisoi äitinsä vieressä, kun kitara ostettiin.
Tupelo – Puistoalue
Kävin myös alueella, jossa Elvis esiintyi legendaarisissa konserteissaan vuosina 1956 ja 1957 ja lahjoitti palkkionsa kotikaupungilleen kiitokseksi juuristaan.
Samalla alueella Elvis esiintyi ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana. Vuonna 1945 hän osallistui messujen yhteydessä järjestettyyn laulukilpailuun ja sijoittui viidenneksi.
Nykyään alkuperäistä lavaa ei enää ole, mutta alue on muutettu avoimeksi puistoksi nimeltä Fairpark. Siellä on Elviksen esiintymisiä kunnioittava muistomerkki ja infotaulu, jotka kertovat sekä lapsuuden kilpailusta että 1950-luvun suurkonserteista.
📸: Olivia Janatuinen – Tupelo, syntymäkoti ja kirkko, Tupelo Hardwarere rautakauppa, Fairpark-puistoalue
Matkan kolmas päivä oli pyhitetty kokonaan vierailulle Gracelandissa. Taskussa oli kallein mahdollinen VIP-lippu, sillä halusimme ottaa kokemuksesta kaiken irti. Gracelandia vastapäätä, Elvis Presley Boulevardin toisella puolella, sijaitsee laaja näyttelyalue sekä kaksi Elviksen lentokonetta, Lisa Marie ja pienempi Hound Dog II. Guest House at Gracelandista kulki jatkuvalla syötöllä Elvis-teemaisia autoja näyttelyalueelle. Kaikki järjestelyt sujuivat kuin rasvattu ja viimeisen päälle tiptop.
Saatuamme liput aloitimme vierailun Elviksen kodista Graceland Mansionista. Ajoimme autokyydillä musiikkiportin läpi, ja huomioni kiinnittyi alueen muurin yllättävän matalaan korkeuteen. Tiluksille näki vaivatta sisälle, mikä tuntui poikkeukselliselta. Nykyajan megajulkkisten kotien edustalla näkymät katkeavat usein korkeisiin muureihin ja suljettuihin portteihin. Gracelandin ikoninen portti kertoo toisenlaisesta suhtautumisesta ja ajasta. Vaikka aluetta vartioitiin myös Elviksen aikana, portit ja muuri rakennettiin niin, että fanit saattoivat kurkistaa sisälle. Elvis ei koskaan unohtanut, että fanit olivat hänen menestyksensä perusta.
Vuonna 1957 vain 22-vuotias Elvis Presley osti Gracelandin Memphisissä 102 500 dollarilla. Siitä tuli hänen pysyvä kotinsa ja turvapaikkansa julkisuudelta. Kartano ja sitä ympäröivä alue ovat kauniita. Vierailijoita oli kyllä paljon, mutta ei tungokseen asti, sillä kartanoon yhtä aikaa sisään tulevien määrää rajoitettiin. Kiersimme kartanon ensimmäisen kerran ystävällisen oppaan johdolla, joka kertoi huikeita tarinoita elämästä Gracelandissa. Nähtävää ja kuultavaa oli valtavasti, ja kartanon omaperäiset huoneet tekivät vaikutuksen. Yläkerta, jossa Elviksen makuuhuone sijaitsee, on yleisöltä suljettu.
Oppaamme kertoi myös lämpimiä ja huvittavia tarinoita Elviksestä isänä. Lisa Marie sai isältään rajatonta hemmottelua sekä kasvaa Gracelandissa hyvin vapaasti. Hän oli tunnetusti hyvin vilkas ja “pikkuinen kauhukakara”, kuten hän itsekin on myöhemmin kertonut. Kun Elvis nukkui päivisin, Lisa ja hänen ystävänsä juoksivat ja temmelsivät ympäri taloa. Kurinalaisuus ei ollut vahvimmillaan, ja pikku-Lisa jakeli jopa potkuja henkilökunnalle, joka yritti asettaa sääntöjä.
Elvis oli Memphisin poikia ja omisti useita aseita. Tiluksilla oli myös ampumapaikkoja, joilla Elvis kavereineen vietti aikaa. Yksi niistä sijaitsi Lisa Marien leikkipaikan vieressä. Kaikki luodit eivät aina osuneet maalitauluun ja tästä muistuttaa yhä näkyvä luodinjälki leikkipaikan luisumäessä.
Elvis rakasti myös poliisimerkkejä ja toisinaan hän “valvoi lakia” Memphisissä pysäyttämällä ylinopeutta ajaneita. Sakon sijasta kuljettajat saivat nimikirjoituksen ja tarinan, jota kertoa vielä vuosienkin päästä.
Uima-allas näytti yllättävän pieneltä, ja Elviksen uimataito oli oppaan mukaan vaatimaton. Tästä nähtiin myös useita videonauhoja.
📸: Olivia Janatuinen – Graceland Mansion
Gracelandin rauhallisin ja tunnelmallisin paikka on Meditation Garden, jonne Elvis haudattiin vuonna 1977. Saavuttuani haudoille otin Suomesta tuomani kortin esille ja sain luvan asettaa sen Elviksen haudalle. Tämä oli tähän korttitapahtumaan liittyvä ensimmäinen yllätys, sillä olimme kaikki kortin allekirjoittaneet varautuneet siihen, ettei korttia saisi laittaa haudalle. Seisoessani haudan äärellä laitoin kortin siihen juhlallisesti. Ajatella, tässä sitä nyt itse seisottiin, haudan äärellä, josta olin nähnyt niin monia kuvia elämäni aikana.
Meditation Gardeniin on haudattu myös Elviksen vanhemmat Vernon ja Gladys, isoäitinsä Minnie Mae, kaksoisveljensä Jesse Garon, tyttärensä Lisa Marie Presley sekä lapsenlapsensa Benjamin Keough. Alun perin Elvis ja Gladys haudattiin Forest Hill Cemeteryyn, mutta heidän jäänteensä siirrettiin myöhemmin Gracelandiin turvallisuussyistä.
📸: Olivia Janatuinen – Meditation Garden ja haudat
Opastetun kierroksen jälkeen alueella sai liikkua vapaasti. Olin tuonut mukanani suuren Suomen lipun, joka kulki harteilla, ja halusin kuvan Gracelandin edestä juuri siitä kohdasta, jossa Elviksestä on otettu kuuluisa valokuva. Eräs työntekijä huomasi minut, ymmärsi heti mitä hain ja näytti täsmällisen paikan. Hän myös otti tuon kuvan, joka menee heittämällä parhaiden lomakuvieni joukkoon.
Kartanon jälkeen vuorossa oli Gracelandin vieressä sijaitseva Elvis Presley’s Memphis, valtava näyttelykokonaisuus, jossa Elviksen elämä avautuu uskomattomalla laajuudella. Nähtävää on niin paljon, että alueella voisi viettää useita päiviä ja silti tuntua, ettei kaikkea ehdi sulattaa.
The Entertainer Career Museum, maailman suurin Elvis-museo, on vaikuttava kokonaisuus. Satojen esineiden määrä on hengästyttävä. Nähtävillä on ikonisia esiintymisasuja, kultalevyjä, valokuvia ja elokuvarekvisiittaa, jotka kertovat Elviksen uran kaikista vaiheista. Mukana on useita teemallisia näyttelyitä, kuten vuoden 1968 comeback-erikoisohjelmaan keskittyvä osio, joka vie suoraan Elviksen legendaarisen paluun tunnelmaan.
Lisäksi alueella on Presley Motors Automobile Museum, jossa Elviksen autot ja moottoripyörät muodostavat näyttävän rivistön. Elviksen vaaleanpunainen Cadillac oli ainoa auto, jonka tunnistin heti. Elvis antoi sen lahjaksi äidilleen Gladysille, vaikka tällä ei ollut ajokorttia, ja auto kulki pitkään mukana Elviksen varhaisilla kiertueilla.
Näyttelyalueella on myös kaksi Elviksen omaa lentokonetta, Lisa Marie ja pienempi Hound Dog II. Lisa Marie on ylellinen Convair 880, jonka Elvis sisusti täysin omien mieltymystensä mukaan. Koneessa on olohuone, neuvottelutila, makuuhuone ja jopa kultapäällysteisiä yksityiskohtia. Hound Dog II on pienempi kone, jota käytettiin erityisesti Elviksen tiimin ja henkilökunnan matkoihin.
Näyttelyalueella on useita ravintoloita ja kahviloita, joista jokainen tarjoaa hieman erilaisen tunnelman. Meidän lippuun kuului ruokailu, ja valitsimme paikaksi Gladys’ Dinerin. Paikka on sisustettu 1950-luvun henkeen, ja tarjolla on burgereita, hot dogeja ja pizzaa.
Totta puhuakseni yksi päivä on liian lyhyt tämän kokonaisuuden läpikäymiseen. Lippuni oikeutti vapaaseen liikkumiseen alueella, joten iltapäivällä palasin vielä uudelleen Gracelandiin. Kiersin kartanon kaikessa rauhassa ja menin sen jälkeen haudoille, missä huomasin suureksi yllätyksekseni, että Elviksen haudalle jättämäni kortti oli yhä paikallaan. Olin varma, että se olisi jo poistettu, mutta se että se siinä yhä edelleen oli lämmitti kyllä sydäntä.
Kartanolta siirryin vielä takaisin näyttelyalueelle hengailemaan italialaisen Paulan kanssa, johon tutustuin päivän aikana. Paula oli Memphisissä toista kertaa ja suunnitteli jo kolmatta reissua. Olimme alueella sulkemisaikaan asti ja lähdimme sitten yhdessä melkoisissa tunnelmissa kävelemään takaisin Guest House at Gracelandiin. Illalla lähetin suomalaisille Elvis-kavereille päivän raporttia heti, kun olin ensin itse edes hiukan toipunut kokemuksesta.
📸: Olivia Janatuinen – Elvis Presley’s Memphis näyttelyalue ja tässä vain pisara meressä siitä mitä alue pitää sisällään.
📸: Olivia Janatuinen – Elviksen lentokoneet Lisa Marie ja Hound Dog II
Tässä vaiheessa matkaa kierrokset alkoivat olla jo melkoiset, ja itsestäni oli kuin huomaamatta kuoriutumassa todellinen Elvis-fani. Yllätyin siitä itsekin. Yöunet jäivät tälläisissä dopamiinihuipuissa päivä toisensa jälkeen vähiin, mutta ehtiihän sitä nukkua myöhemmin. Nyt mentiin lujaa, ja seuraava etappi Elviksen jalanjäljillä oli hohdokas Las Vegas.
Muutaman tunnin unien jälkeen oli herättävä ja suunnattava Memphis International Airportille. Edellisen päivän Graceland-kokemus antoi kuitenkin yllättävän paljon voimaa. Otimme Uberin, ja Memphisissä juuri näillä taksimatkoilla pääsi parhaiten juttusille paikallisten kanssa. Monet heistä tai heidän vanhemmistaan olivat tavanneet Elviksen tavalla tai toisella. Näitä tarinoita oli mielenkiintoista kuunnella. Lentoreitti kulki Dallasin kautta Vegasiin, ja tällä kertaa aikataulut pitivät.
Saapuminen Las Vegasiin tuntui kuin olisi astunut karkkikauppaan, jossa kaikki lempikarkit ovat rivissä. Olen käynyt Vegasissa aiemminkin, ja minulle kaupunki on kuin aikuisten satumaa. Too much is never enough in Vegas! Tällä reissulla oli kuitenkin selkeä missio ja ennen kuin muita huvituksia saattoi ajatellakaan niin ensimmäiseksi otimme suunnan kohti Westgate-hotellia joka oli juuri se spotti jossa Elvis esiintyi 1969 alkaen ja siitä eteenpäin lukuisia loppuunmyytyjä esityksiä.
Elviksen uraa tarkastellessa Las Vegasin vuodet ovat väistämättä merkittäviä. Vuonna 1969 Las Vegasin viihdehistoria sai uuden luvun, kun Elvis aloitti esiintymisensä vastavalmistuneessa International Hotelissa. Ensimmäinen konsertti 31.7.1969 merkitsi Elviksen paluuta liveyleisön eteen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja siitä alkoi yksi musiikkihistorian legendaarisimmista show-residensseistä.
Elvis esiintyi hotellissa kahdesti vuodessa noin 4-6 viikon jaksoissa. Jokaisena iltana hän veti yleensä kaksi, joskus jopa kolme esitystä. Vuosien 1969–1976 aikana konsertteja kertyi yhteensä 636. Jotkin lähteet kertovat vielä suuremmista määristä mutta 636 oli mainittuna Westgaten infotaulussa.
Esiintymiset pidettiin hotellin valtavassa showroomissa, The International Theaterissa, joka oli valmistuessaan maailman suurin teatterisali. Elviksen lavakarisma, rakkaus faneihin, uuden ajan soundi ja yleisön vankkumaton intohimo tekivät esityksistä legendaarisia.
Hotelli on kulkenut monen nimen kautta. Aluksi se tunnettiin International Hotellina, sitten Las Vegas Hiltonina, myöhemmin LVH:nä ja vuodesta 2014 lähtien nimellä Westgate Las Vegas Resort & Casino.
Meillä oli etukäteen ostettuna VIP-liput The King Comes Home -esitykseen, joka pidettiin Westgate Cabaret -salissa. Se ei kuitenkaan ollut se tila, josta minä olin kiinnostunut. Minun tavoitteeni oli päästä näkemään The International Theater, se sama sali, jossa Elvis teki historiaa. Salin nykyinen vakioesiintyjä on Barry Manilow, ja olisimme ostaneet liput hänen konserttiinsa ihan vain päästäksemme saliin. Valitettavasti (tai kuten myöhemmin voitiin todeta onneksi) hän ei esiintynyt hotellissa samaan aikaan kuin me olimme Vegasissa.
Saavuimme ystäväni kanssa puolenpäivän aikaan Westgateen vailla tarkkaa suunnitelmaa. Ainoa päämäärä oli päästä näkemään legendaarinen showroom ja lava. Taskussani oli valmiina sadan dollarin seteli, ja lähdimme dollarihymy huulilla jutustelemaan henkilökunnan kanssa. Olin valmiina lahjomaan ensimmäisen, joka päästää minut viideksi minuutiksi International Theater -saliin, jossa Elvis esiintyi.
Osasin odottaa, että henkilökunta on tottunut siihen, että Elvis-faneja pyörii hotellissa samoissa aikeissa, ja kaikki olivat amerikkalaiseen tapaan ystävällisiä. Kukaan ei sanonut suoraan ei. Meitä kehotettiin lähestymään turvamiehiä, ja teimme niin. Ensimmäinen turvamies ilmoitti, että hänellä ei ole pääsyä showroomiin, vaan että meidän kannattaisi etsiä turvamiehiä, joilla on erivärinen takki. Tämä ei ollutkaan mikään helppo juttu. Periksi ei silti annettu, sillä minä en tullut Suomesta asti Vegasiin palatakseni tyhjin käsin. Jatkoimme jutustelua, mutta laihoin tuloksin. Lopulta menimme lobbyyn ja pyysimme turvallisuusesimiestä puhelimeen. Hän ilmoitti napakasti, ettei voi olla avuksi. Siinä harmitellessamme, että mikä nyt neuvoksi, lobbyn virkailija ilmoitti, että minun kannattaisi käydä lipunmyynnissä tiedustelemassa, olisiko maksullisia kiertueita tarjolla. Hyvä idea. Menin jonon päähän, ja olipa iso yllätys kuulla, että seuraavalle päivälle oli tarjolla privaattikiertue International Theater -salin tiloihin. Ostin empimättä lipun.
Seuraavana iltana palasimme Westgateen The King Comes Home -esityksen merkeissä. Elvis elää ja voi hyvin Vegasissa myös vuonna 2025. Show oli erinomainen ja imitaattori huikean hyvä. Tunnelma oli lämmin, nostalginen ja täynnä klassikoita.
📸: Olivia Janatuinen – The King Comes Home -esitys Westgatessa
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: Kohti The International Theaterin Showroom – sisäänkäyntiä josta privaattikierros alkoi.
Esityksen jälkeen oli vuorossa privaattikiertue. Ystäväni lähti omille menoilleen ja minä suuntasin International Theater -salin edustalle ja matkalla mietin että mitäköhän kiertue tulee pitämään sisällään. Olin jo Suomessa tutkinut kaikki tarjolla olevat aktiviteetit mutta missään tätä kiertuetta ei etukäteen mainostettu. Ehdin miettiä että oliko paikalle tulossa suurempikin ryhmä vai olenko siellä yksin? Kiertueen oli tarkoitus kestää noin tunnin joten sen oli pakko sisältää muutakin kuin ”viisi minuuttia salissa” josta olisin ollut valmis maksamaan sata taalaa.
Paikalle saapui nuori nainen, jonka olin tavannut ennen Elvis-show’ta ja joka toimi oppaana. Lisäksi paikalle tuli kaksi muuta, nuori mies ja vanhempi nainen. Loistavaa, mitä pienempi porukka, sen vahvempi kokemus. Astuimme sisään tyhjään International Theater -saliin. Katselin lumoutuneena salia. Tässä tämä on, legendaarinen International Theater Showroom, jossa tehtiin historiaa.
Heti oviaukon suusta nainen ohjasi meidät salin sivuseinän ovesta sisään käytävätilaan, joka oli täynnä aarteita. Kuljimme käytävässä, jota pitkin Elvis kulki ennen esityksiä. Seinillä oli historiaa, erinäisiä sopimuksia palkkioista ja kuluista, kuvia ja tarinoita.
Palattuamme käytävätiloista saliin meitä odotti yllätys, nahkapukuun pukeutunut Elvis-shown imitaattori vuoden 1968 teeman mukaisesti. Saimme kuulla kattavasti tuon ajan tapahtumista ja etenkin herkullisia yksityiskohtia. Pesunkestäville Elvis-faneille monet näistä tarinoista olisivat varmasti olleet peruskauraa, mutta minulle siellä oli paljon uutta. Kysymyksiä sai esittää vapaasti, ja myös kuvaaminen oli täysin sallittua.
Olin tässä vaiheessa jo niin innoissani, että se, mitä olin tullut hakemaan, oli jo toteutunut moninkertaisesti, mutta tässä ei todellakaan ollut vielä kaikki. Kiertue jatkui backstagelle Elviksen pukuhuoneeseen, joka on nykyään jaettu seinällä kahtia. Toinen puoli muistuttaa tilaa Elviksen ajoilta, ja toinen puoli on varattu Barry Manilowille hänen esiintyessään Westgatessa. Huoneen kalusteet eivät vastaa alkuperäisiä, mutta baari sen sijaan on täysin aito. Täällä Elvis kestitsi vieraitaan esitysten välissä.
Pukuhuoneesta pääsi toiseen, paljon pienempään huoneeseen, Elviksen omaan privaattihuoneeseen, jossa hän lepäsi ja laittoi hiuksiaan esitysten välissä. Astuessani tähän huoneeseen nousi iho kananlihalle. Kaikki oli aitoa ja alkuperäistä. Huoneessa oli pieni vaatimaton sänky ja suuri peili. Kuvittelin Elviksen lepäämässä tuossa sängyssä esityksen jälkeen ennen seuraavaa ja ajattelin, että nyt kyllä ollaan jonkin hyvin erityisen äärellä. Myös tässä huoneessa saimme kuvata, ja meidän ihana imitaattori sai toimia minulle vara-Elviksenä 😍
Kuljimme takatiloissa kuullen mielenkiintoisia tarinoita, ja samalla näimme pilkahduksia siitä, kuinka show-maailma toimii lavasteiden takana. Mielenkiintoinen yksityiskohta olivat korkeat hissit, ja tämä johtuu siitä, että monilla tanssijoilla on näyttävät asusteet ja korkealle ulottuvat päähineet.
Kuljimme backstagelta kohti päälavaa. Ennen lavalle astumista Elviksellä oli tapana pysähtyä rukoilemaan. Tämä paikka on merkittynä alueena, ja sen edessä näkyvä tumma lattia on alkuperäinen. Elvis rukoili yleisön, bändin ja laulajien puolesta, suuteli seinää ja jatkoi matkaa lavan takaa kohti sen toista päätyä, jossa hän tervehti jokaista esiintymiseensä osallistuvaa henkilöä. Tämän jälkeen hän astui lavalle sen toisen päädyn sisäänkäynnistä.
Uskomattomia herkkuja ja nallekarkkeja tipahteli eteen yksi toisensa perään. Jokainen Elvis-fani voi vain kuvitella, miltä tuntuu astua backstagelta itse lavalle. Nyt oltiin paraatipaikalla International Theater Showroomin päälavalla. Itse lava ei enää ole alkuperäinen eikä myöskään katsomo. Alkuperäisessä katsomossa oli looseja, nyt niitä ei ole lainkaan.
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: Elviksen pukuhuone, privaattihuone, rukouspaikka ja backstage
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: International Theater Showroom -lava
Katso video: International Theater Showroom lava – Omat fiilikset
International Hotelin valmistuessa tämä oli maailman suurin teatterisali. Elvis oli tuon ajan suurimpia tähtiä, ja hän asetti vaatimuksia salin akustiikalle. Osa tuon ajan laitteistosta on edelleen salin kattorakenteissa. Katsomo veti tuohon aikaan 1600 katsojaa, mutta Elviksen esityksissä paikalla oli välillä jopa 2000 katsojaa. Yleensä Elviksellä oli kaksi esitystä iltaa kohden, mutta välillä jopa kolme, alkaen yhdeltä ja päättyen kolmelta yöllä. Nämä kolmannet esitykset olivat yleensä VIP-vieraille.
Tahti oli hurjaa, ja kuten hyvin tiedetään, lopulta se vaati veronsa. Vuoden 1969 paluukeikat nostivat hänet takaisin huipulle, mutta eversti Parkerin rahakeskeinen johtamistapa sitoi Elviksen yhä raskaampiin Vegas-kiinnityksiin. Lopulta tauoton esiintymistahti, uupumus ja Parkerin painostus ajoivat Elviksen uran sekä hyvinvoinnin laskusuuntaan.
Otin kaiken ilon irti International Theater Showroomin päälavalla. Oppaat eivät pitäneet kiirettä, vaan nauttivat ja iloitsivat itsekin kierroksesta. Kuvia, videoita ja ilottelua muiden kanssaolijoiden seurassa, tunnelma oli pyhä.
Ihmetellessäni sitä, että näin upeaa kokemusta ei oltu markkinoitu etukäteen, sain kuulla, että nämä kierrokset oli hiljattain aloitettu ja niitä pidetään silloin tällöin, kun Barry Manilow ei ole esiintymässä hotellissa. Ymmärsin rivien välistä, että näin samalla vältetään se, että Elvis-fanit jotka tulevat paikan päälle lahjomaan turvamiehiä, olisivat poissa omista työtehtävistään päästäessään faneja saliin.
Kierroksen jälkeen astuin ulos öisen Las Vegasin valonmereen uskomaton onnentunne sisälläni. Elämä antoi just sillä hetkellä parastaan. Elviksen aikakausi muutti Las Vegasin viihteen suunnan, ja sen henki elää kaupungissa yhä. Mietin, ettei tämä reissu voisi enää parantua. Mutta olin jälleen väärässä.
Vietimme Las Vegasissa kaikkiaan viisi päivää, ja Elviksen lisäksi oli monenlaista muuta hupia, sellaista joka kotisuomessa tuntuu hyvin kaukaiselta. Mukaan mahtui myös ajo Ferrarilla ja käynti Heart Attack Grillissä.
Lähtöaamuna otimme taksin New York-New York -hotellilta lentokentälle. Astuessamme kentälle sisään siellä soi yksi Elviksen lempikappaleistani, If I Can Dream, pelikoneiden kilinän rinnalla. Oli aika hyvästellä amerikkalainen ystäväni, joka jatkoi matkaa kotiinsa. Minulla oli sen sijaan edessä vielä yksi yö Memphisissä ennen kotimatkaa.
Lennon oli tarkoitus kulkea Dallasin kautta Memphisiin. Takana oli jo toista viikkoa huikeita kokemuksia, ja reissunaista alkoi väsymys painamaan. Saavuin portille kuullakseni, että lento oli peruttu Dallasissa riehuneen myrskyn vuoksi. Sivusilmällä olin seurannut myös Suomessa käynnissä olleita lakkotoimia, jotka peruuttivat useita Finnairin lentoja. Koko kotimatka näytti epävarmalta. Toki Vegasiin olisi voinut jäädä mielellään pidemmäksikin aikaa, mutta loman pituudessa tulevat väistämättä vastaan elämän realiteetit.
Jäin kentälle odottamaan uudelleenreititystä, joka viimein järjestyi. Pääsin lopulta uupuneena Memphisiin aamuyöstä, useita tunteja alkuperäistä aikataulua myöhässä. Travelling is hard work, sen kertoo sekin, etten edes muista, minkä osavaltion kautta lopulta päädyin Memphisiin.
Saapuminen Guest House at Gracelandiin tuntui kuin olisi tullut tuttuun kotiin, tai vähintään Elviksen vieraaksi Gracelandin naapuriin. Elvis olisi ollut tästä hotellista ylpeä. Vaikka hän majoitti Gracelandissa monia vieraitaan, osa yöpyi myös lähialueen hotelleissa. Guest House at Graceland tarjoaa modernit puitteet ja vahvan Elvis-henkisen tunnelman. Hotellissa on noin 450 huonetta, useita ravintoloita, suuri ulkouima-allas, teatteri sekä maksuton lentokenttäkuljetus.
Hotelli on rakennettu heijastamaan samaa vieraanvaraisuutta, jota Elvis aikanaan osoitti ystävilleen ja perheelleen. Huoneet ovat Elvis-henkisiä, ja televisiosta voi valita katsottavaksi 1950-, 60- tai 70-luvun Elvis-sisältöä. Iltaisin hotellin aulaan tuodaan tarjolle peanut butter -voileipiä ja mehua, joita vieraat voivat nauttia veloituksetta. Myös hotellin ravintoloissa on tarjolla herkullista ja epäterveellistä ruokaa, juuri sellaista, josta Elvis itsekin piti. Omasta mielestäni ne olivat lasten herkkuruokia mutta kyllä ne minullekin ainakin tämän matkan ajan maistuivat. Hotellin elokuvateatterissa pyöri Elvis elokuvia ja lobbyn baarissa oli leppoisaa ohjelmaa. Parasta hotellista oli kuitenkin sen sijainti, Gracelandin naapurissa.
📸: Olivia Janatuinen – Guest House at Graceland
Vaikka aikaa oli jäljellä vähän, ehdin vielä käydä Gracelandissa ennen kotiinlähtöä. Gracelandin musiikkiportit avataan joka aamu kello 7.30–8.30 välisenä aikana, ja tuolloin kuka tahansa voi mennä veloituksetta Meditation Gardeniin haudoille. Tämä on mielestäni todella hieno ele faneille. Saavuin paikalle jo ennen porttien avaamista, ja muitakin oli ehtinyt paikalle.
Tapasin neljä iäkästä rouvaa, jotka olivat eläneet 1950-luvun nuoruudessaan ja olleet Elviksen faneja jo silloin. He kertoivat käyneensä Elviksen konserteissa ja joskus jopa salaa poikaystäviltään, ratkaisuja joita he eivät jälkeenpäin katuneet. Paikallinen kukkakauppa toi fanien kukkalähetyksiä portille. Paikalla oli myös saksalainen Elvis-fanklubi ja monia muita, joiden kanssa juttelin. Amerikkalaiset ovat tässä suhteessa helposti lähestyttäviä, ja kynnys leppoisalle juttutuokiolle on matala.
Kirjoitin nimeni musiikkiportin muuriin ja lähdin kävelemään haudoille. Saapuessani Elviksen haudan edustalle näin jotain niin kaunista, viikkoa aiemmin siihen asettamani kortti oli edelleen paikallaan. Kortin kuvat olivat jo kellastuneet sateista, mutta siinä se yhä oli. Jos kyseessä olisi ollut kenen tahansa muun hauta, niin tunne olisi ollut erilainen. Ja siihen se meidän kortti edelleen jäi kun lähdin kotimatkalle.
Nämä aamuvierailut ovat ihanteellisia, ihmisiä on vähän ja haudan äärellä saa olla rauhassa. Kyykistyin haudan eteen ja kosketin sitä kevyesti. Imin hetkeä itseeni, ja siitä oli vaikea lähteä pois.
Kello kuitenkin tikitti ja oli pakko suunnata kohti kotimatkaa. Finnairin appi ei ollut toiminut moneen päivään ja Chicagon lentoja oli peruttu pitkin lomaa. Lohdutin itseäni sillä, että jos kotiinpaluu ei onnistu, niin huono vaihtoehto ei olisi sekään että jäisin Memphisiin pidemmäksi aikaa.
📸: Haudalle asettamani kortti, joka oli siinä vielä viikon kuluttua ja jäi haudalle vielä sen jälkeen kun lähdin kotimatkalle.
📸: Olivia Janatuinen – Katso video: Tunteikkaat viimeiset hetket ja ajatukset ennen kotimatkaa omaa matkaa seuranneille kavereille ja Elvis-faneille.
Valitsen matkakohteeni tarkoin, ja kun lähden seikkailemaan, heittäydyn niihin täydellä energialla ja innolla. Tämä matka antoi enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Kaikki sen eri vaiheet ja aktiviteetit sujuivat suunnitelmien mukaan. Se, mitä en olisi osannut edes kuvitella, oli se, että minun ja ystävieni kortti päätyisi yli viikoksi Elviksen haudalle. Toinen yllätys oli kokemus Las Vegasin Westgate-hotellin privaattikierroksella.
Las Vegas tarjosi myös vauhdikkaan elämyksen Ferrarin ratissa sekä kokemuksen Heart Attack Grillissä. Molemmista kerron lisää omissa blogijutuissa.
Elviksen musiikillinen perintö on ainutlaatuinen. Tupelossa köyhissä oloissa varttuneena hän kasvoi afroamerikkalaisessa yhteisössä, omaksuen vaikutteita mustasta gospelista, bluesista ja rhythm & bluesista. Elvis kunnioitti aina avoimesti mustaa musiikkia ja sen artisteja. Hän rikkoi kulttuurisia rajoja ja toi afroamerikkalaisen musiikin valtavirtaan aikana, jolloin rotuerottelu oli yhä syvällä Yhdysvalloissa.
Vuonna 1982 Priscilla Presley avasi Gracelandin yleisölle kotimuseona. Nykyään siellä vierailee vuosittain yli 600 000 ihmistä ympäri maailmaa. Graceland ja sen valtava näyttelyalue ovat uskomattomia, ja siellä sain kohdata faneja eri puolilta maailmaa.
Mikä Elviksessä ihmisenä kiehtoi minua? Hän varttui köyhissä oloissa, saavutti kaiken, mutta ei koskaan unohtanut, mistä oli tullut, eikä fanejaan. Elviksen elämänkaaren tarina nousuineen ja laskuineen tekee hänestä inhimillisen ihmisen, johon jokainen voi varmasti omalla tavallaan samaistua.
Tämä matka oli helmi, jota muistella vielä pitkään ❤️
Olivia Janatuinen
matkabloggaaja, seikkailijatar, tarinankertoja
