Letkeä kesäreissu Bratislavaan ja Budapestiin tarjosi kaksi erilaista kaupunkikokemusta. Bratislava hurmasi rauhallisuudellaan ja elegantilla vanhankaupungillaan. Budapest puolestaan sykki elämää vilkkaana ja monipuolisena kaupunkina, jossa drone-kuvaukset avasivat aivan uuden näkökulman kaupunkiin.
Aikainen aamulento tiesi varhaista herätystä ja matkaa kohti lentokenttää jo aamuyön tunteina. Heinäkuinen kesäaamu antoi parastaan, kun ajoin autiota moottoritietä auringon noustessa matalalta usvan takaa. Näky oli niin kaunis, että jos en olisi ollut moottoritiellä, olisin pysäyttänyt auton ja ryhtynyt kuvaamaan.
Näin ihana aamu sai hyvät fiilikset päälle. Edessä oli rento kaupunkiloma, ensin lentäen perille ja sen jälkeen maata pitkin julkisilla kulkuvälineillä. Lento Wieniin oli mukavan lyhyt ja tällä kertaa pelkät käsimatkatavarat messissä.
Kentällä karisi loputkin unihiekat silmistä tuoreen kahvin ja kroissantin avulla. Pitkillä lennoilla sitä aina salaa toivoo, että viereinen paikka jäisi tyhjäksi. Tällä kertaa koko rivi oli ruhtinaallisesti omassa käytössä. Matkareitti kulki Wienin kautta, josta oli tarkoitus jatkaa kahdeksi päiväksi Bratislavaan ja sieltä edelleen Budapestiin kahdeksi päiväksi.
📸: Olivia Janatuinen
Lento sujui mukavasti ja saavuin aikataulussa Wieniin. Kentältä hyppäsin Flix-bussin kyytiin ja jatkoin suoraan Bratislavaan. Matka oli lyhyt, noin tunnin mittainen, ja perillä otin vielä paikallisbussin vanhaankaupunkiin. Matkailu maata pitkin oli saanut hyvän alun. Autoihmisenä olin päättänyt, että tällä reissulla vetristän julkisten kulkuvälineiden käyttötaitoja, ja mikä olisikaan parempi hetki siihen kuin tämä matka.
Tonava ja siinä risteily olivat yksi matkan tavoitteista. Olisin toki voinut risteillä Wienistä suoraan Bratislavaan, mutta aikaa säästääkseni päätin mennä bussilla ja jättää jokiristeilyn myöhempään hetkeen.
Majapaikaksi valikoitui Radisson Blu Carlton Hotel, eikä sijainti olisi voinut olla parempi. Keskellä vanhaakaupunkia ja silti rauhallisella paikalla. Vastaanotto oli ystävällinen ja kuten usein matkoillani itäisen Euroopan hotelleissa, huoneeni oli pyytämättä upgreidattu. Upeat näkymät avautuivat suoraan hotellin edustalla olevalle puistobulevardille ja sain huoneen käyttööni etuajassa. Tämä on minulle usein pieni merkki siitä, että ollaan ainakin hieman kauempana pahimmasta turistirysästä.
Bratislavan vanhakaupunki on pieni ja kompakti, ja monille se riittää yhden päivän vierailukohteeksi. Minä olin varannut kaupunkiin kaksi päivää, jotta voisin tutustua siihen rauhassa ilman kiireen tuntua.
Näillä soolomatkoilla pidän ripauksesta luksusta sekä hemmottelusta. Runsaat aamiaiset, jätski kesähelteillä ja pehmeät lakanat, joihin pujahtaa päivän päätteeksi, ovat niitä pieniä asioita, jotka tekevät matkasta erityisen ja muistuttavat siitä, miten ihanaa on välillä hemmotella ihan vain itseään.
Bratislava sijaitsee Tonavan varrella aivan Itävallan ja Unkarin rajojen tuntumassa, ja kaupungissa asuu noin 480 000 ihmistä. Se on visuaalisesti monipuolinen kokonaisuus, jossa keskiaikainen linna, värikäs vanhakaupunki ja avarat jokimaisemat elävät luontevasti rinnakkain. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä, ja rento kahvilakulttuuri sopii täydellisesti kaupungin kiireettömään tunnelmaan.
Bratislavan vanhakaupunki tuntui juuri siltä, mitä kesäreissulta toivoo. Tunnelma oli kiireetön ja leppoisa, sellainen, jossa suunnitelmat voivat jäädä hetkeksi taka-alalle ja pelkkä kuljeskelu kujilla riittää. Jokainen kulma paljasti uuden ravintolan, pienen putiikin tai yksityiskohdan, joka pysäytti katsomaan ja kuvaamaan.
Euroopassa matkailu tuo usein mukanaan seikan jota voisi kutsua eduksi, nimittäin sen, ettei erotu joukosta. Monissa kaukaisemmissa kohteissa ulkonäkö poikkeaa helposti paikallisesta valtaväestöstä ja herättää huomiota. Joskus se tuntuu mukavalta ja harmittomalta, mutta toisinaan huomio voi olla myös väsyttävää tai epämiellyttävää.
Iltaisin, kun kuumuus hellitti ja valo alkoi pehmetä, oli mukavaa kävellä Tonavan rantaa pitkin. Rannalla jokilaivoja oli rivissä, osa niistä näytti varsin ylellisiltä. Mielessä kävi ajatus siitä, millaista mahtaisi olla risteillä sellaisessa itse. Ehkäpä joku päivä kokeilen sitäkin.
Yksi iltojen ihanimmista hetkistä oli yksinkertaisesti vain istua puistobulevardilla jäätelö kädessä ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Lähistöllä soi elävä musiikki ja valaistun vesisuihkun tasainen solina muistutti siitä, miten hyvältä tuntuu olla juuri siinä ja elää hetkessä.
📸: Olivia Janatuinen – Bratislavan vanhakaupunki
Bratislavan päänähtävyydet ovat vain kävelymatkan päässä toisistaan. Vanhankaupungin kujilta lähdin tepastelemaan ylös kohti Bratislavan linnaa. Linna on vuosisatojen aikana toiminut kuninkaallisena asuinpaikkana ja sotilaallisena tukikohtana, ja nykyään siellä toimii Slovakian historian museo. Linnan pihalta avautuivat upeat näkymät vanhaankaupunkiin ja joelle.
Tonavan rantaa pitkin kävellessä olin jo aiemmin kiinnittänyt huomion ufon näköiseen maamerkkiin. Bratislavan linnan edustalta sain siitä hienoja kuvia, ja seuraava luonteva etappi olikin mennä tutustumaan tuohon torniin tarkemmin.
UFO-torni on Bratislavan futuristinen maamerkki, 1970-luvun arkkitehtuurin näyttävä jäänne, joka kohoaa SNP-sillan päällä 95 metrin korkeudessa. Torniin on pieni pääsymaksu, ja ylös noustaan hissillä. Näköalatasanteelta avautuu 360 asteen panoraama, josta kaupunki ja Tonava hahmottuvat upeasti. Ylhäällä on myös ravintola, jossa maisemia voi ihailla vaikka drinkin tai illallisen äärellä. Täältä sain parhaat kuvauskulmat joen vastakkaisella puolella kohoavaan Bratislavan linnaan.
Ufon lisäksi erikoista mainetta on niittänyt Čumil, Bratislavan kuuluisin veijari, joka kurkistelee viemäristä. Patsas syntyi aikana, jolloin kaupunki halusi kommunismin kaatumisen jälkeen keventää ja modernisoida julkista tilaansa. Tavoitteena oli tuoda vanhaankaupunkiin leikkisyyttä ja yllätyksellisyyttä. Viemäristä kurkkaava pronssimies onkin nykyään yksi kaupungin kuvatuimmista hahmoista. Hänen tarkoituksensa lienee tahallaan jätetty hieman monitulkintaiseksi, ja patsaan ympärille on syntynyt monenlaisia tarinoita. Jotkut sanovat hänen olevan utelias työmies, toiset taas väittävät hänen tarkkailevan ohikulkijoita pilke silmäkulmassa. Oli totuus mikä tahansa, Čumil ansaitsi tulla kuvatuksi.
📸: Olivia Janatuinen – Bratislavan linna, UFO-tornin näköalatasanne ja viemäristä kurkisteleva Čumil.
Bratislavan vanhastakaupungista lähdin jokiristeilylle Tonavaa pitkin Devínin linnaan. Jokiristeily toi matkantekoon ihan oman tunnelmansa, kun kaupunki jäi hiljalleen taakse ja maisema vaihtui vehreisiin rantoihin ja avariin näkymiin joelle.
Devínin linna kohoaa näyttävästi kallion päällä juuri siinä, missä Tonava ja Morava kohtaavat, noin kymmenen kilometrin päässä Bratislavasta. Se on yksi Slovakian vanhimmista asuinpaikoista, ja alueelta on löydetty jäänteitä kelttien, roomalaisten ja varhaisslaavien ajoilta. Keskiaikainen linnoitus toimi vuosisatoja tärkeänä rajavartiona, kunnes Napoleonin joukot tuhosivat sen vuonna 1809.
Vierailu Devínissä oli leppoisa yhdistelmä luontoa, historiaa ja rauhallista retkitunnelmaa. Paikka ei tuntunut millään tavalla turistien täyttämältä, eikä se myöskään herättänyt mitään sen suurempia tunteita. Silti muutaman tunnin vierailu ja risteily Tonavalla tuntuivat juuri sopivalta irtiotolta kaupunkipäivien väliin.
📸: Olivia Janatuinen – Devínin linna
Viimeisen Bratislavassa vietetyn päivän ja hyvin nukutun yön jälkeen nautin rauhassa aamiaisen ja hyppäsin raitsikkaan, joka vei minut rautatieasemalle. Edessä oli muutaman tunnin junamatka Budapestiin. Junalla matkustamisessa on aina jotain erityistä, ja mieleen nousivat nuoruusvuosien interrail-reissut, jolloin tuli kierreltyä rinkka selässä Eurooppaa välillä varsin vaatimattomissakin oloissa. Junat olivat luonnollisia kohtaamispaikkoja, ja joitakin noista hetkistä muistaa yhä tänäkin päivänä. Se oli aikaa ennen älypuhelimia ja nettiä.
Tuli mieleen elokuva Before Sunrise (1995), jossa kaksi nuorta, (Ethan Hawke ja Julie Delpy), tapaavat junassa Budapestin ja Wienin välillä ja päättävät spontaanisti jäädä pois Wienissä viettääkseen yhden yön yhdessä. Aamun koittaessa he kävelevät yhdessä Wienin rautatieasemalle. He eivät vaihda puhelinnumeroita tai osoitteita, vaan tekevät yhden hyvin romanttisen ja epävarman sopimuksen. He lupaavat tavata täsmälleen puolen vuoden kuluttua samalla asemalla. Ei yhteydenpitoa, vain luottamus siihen, että kumpikin tulee. Tänä päivänä tämän elokuvan juonenkaari ei olisi mahdollinen, mutta olen itse elänyt aikana, jolloin tämä kaikki oli todellisuudelta.
Noustuani junaan ja kuin jatkona tälle tutustuin vaunussa mukavaan naiseen, toiseen soolomatkailijaan. Aika kului nopeasti keskustellen, ja huomasimme heti yhdistävän tekijän, molemmat olimme omalla hemmottelulomallamme. Hän oli matkalla kylpylään nauttimaan lomasta omassa rauhassa, ja se jos mikä kuulosti houkuttelevalta. On ihanaa, kun yksin matkustaessa voi yhtä lailla nauttia omasta ajasta kuin kohdata uusia ihmisiä matkan varrella. Sain häneltä hyviä vinkkejä Budapestiin ennen kuin hän jäi junasta pois minua aiemmin.
Saapuessani Budapestin rautatieasemalle mietin, että eipä tämä maata pitkin matkustaminen ole lainkaan hullumpaa. Tätä täytyy tehdä jatkossakin aina kun mahdollista. Asemalta valitsin metron ja ostin lipun, jolla matkustin keskustassa sijaitsevaan hotelliini. Budapest toivotti tervetulleeksi helteellä, mittari näytti yli 35 astetta. Ilmastoitu hotellihuone ja viilentävä suihku tuntuivat siinä hetkessä täydellisiltä.
Budapestiin saapumisen myötä muuttuivat myös ilmapiiri ja energia. Siinä missä taakse jäänyt Bratislava tuntui rauhalliselta ja lähes uneliaalta, Budapestissa oli heti suuremman kaupungin syke. Yhdistävä tekijä näille kahdelle on kuitenkin sama, virtaava Tonava.
Budapestissa asuu noin 1,7 miljoonaa ihmistä, ja kaupunki levittäytyy Tonavan molemmin puolin siten, että lännen kukkulainen Buda kohtaa idän tasaisen Pestin. Budapest on täydellinen kohde kaupunkilomalle, sillä nähtävää riittää ja kaupungissa on eläväinen ravintola- ja kahvilakulttuuri sekä kohtuullinen hintataso.
Kaupunki tunnetaan näyttävästä jokimaisemastaan ja historiallisista silloistaan, jotka yhdistävät Budan ja Pestin. Tunnetuimpiin kuuluvat kuuluisa Ketjusilta, vihreä ja koristeellinen Vapaudensilta, moderni valkoinen Elisabetinsilta sekä Margitinsilta. Yhdessä ne muodostavat kaupungin ikonisen siluetin joen varrella.
Juuri näitä siltoja olin tullut kuvaamaan Budapestiin. Ensimmäiselle illalle olin sopinut tapaamisen paikallisen valokuvaajan, italialaisen Luigin kanssa. Erittäin sympaattinen ja lahjakas valokuvaaja, ja tapasimme pari tuntia ennen auringonlaskua Starbucksin edustalla. Luigi saapui paikalle drone mukanaan, ja minulla oli puolestani oma järkkäri valmiina. Tarkoituksena oli ottaa kuvia yläilmoista ja kokeilla erilaisia kuvakulmia.
Minulla oli omia ideoita kuvausten suhteen, mutta annoin mielelläni myös Luigille vapaat kädet. Aloitimme Corvinus-yliopiston edustalta, jossa Luigi näytti ensin tarkan paikan ja nosti sitten dronen ilmaan. Luonnonvalo oli siinä vaiheessa jo kauniin pehmeää ja vaikka yliopistorakennus olikin näyttävä kokonaisuus, niin tämä oli vasta alkulämmittelyä. Seuraavaksi suuntasimme näyttävälle Vapaudensillalle, jossa Luigi nosti minut sillan päällä olevalle vihreälle metallitasanteelle. Menin makuuasentoon ja drone nousi suoraan ylös yläpuolelleni. Luigilla oli silmää estetiikalle ja ajoitus oli täydellinen. Sillan metallirakenteet loivat kauniita, pyöreitä varjoja, jotka toivat kuviin mielenkiintoisia muotoja. Olimme sopineet, että kuvat otetaan pystysuunnassa ja niin, että mukaan saadaan värikontrastia ohi kulkevista takseista ja raitiovaunuista. Lopputulos oli kerrassaan upea.
Tämän jälkeen hyppäsimme raitsikkaan ja ajoimme Elisabetinsillalle, jossa jatkoimme kuvaamista. Oli hieman hassua olla itse kuvattavana, mutta samalla se tuntui yllättävän luontevalta. Kuvia otettiin eri korkeuksilta ja etäisyyksiltä, ja oikeilla valotusajoilla ohi kiitävät ajoneuvot muuttuivat vauhtiviivoiksi, minun pysyessäni skarppina kuvassa. Se oli täydellistä laatuaikaa valokuvauksen parissa juuri parhaaseen aikaan, ennen auringonlaskua. Myöhemmin Luigi lähetti minulle kuvat, ja ne ylittivät kaikki odotukseni.
📸: human_street_ – Vapaudensilta (Liberty Bridge) ja Elisabetin silta (Elizabeth Bridge)
Iltaa kohden, kun päivän pahimmat helteet alkoivat hellittää, lähdin jokiristeilylle, johon kuului pientä naposteltavaa ja rajoittamaton määrä skumppaa. Tarjoilijat täydensivät laseja tasaisesti, ja samalla molemmin puolin Tonavaa vaihtuivat upeat maisemat.
Illan pimetessä sinisen hetken aikaan näkymät olivat täydelliset kuvaamiseen. Sain kauniita kuvia Budan linnasta ja valaistuista silloista. Tunnelma jokilaivalla oli niin hyvä, että jossain vaiheessa laitoin kameran sivuun, siemailin skumppaa ja keskityin vain nauttimaan hetkestä ja risteilystä.
Budapestin yöelämä on vilkasta, ja päätin lähteä tutustumaan kuuluisaan Szimpla Kert -baariin, joka on kenties kaupungin tunnetuin ruin bar ja yksi sen omaleimaisimmista illanviettopaikoista.
Ruin bar tarkoittaa hylättyihin ja ränsistyneisiin rakennuksiin perustettua baaria, ja ilmiö on erityisesti Budapestin oma juttu. 2000-luvun alussa juutalaiskortteleissa oli paljon rapistuneita taloja, joita ei ollut vielä purettu tai remontoitu. Luovat yrittäjät näkivät niissä mahdollisuuden ja avasivat baareja, jotka hyödynsivät tilojen karkeaa, boheemia ja tarkoituksella keskeneräistä estetiikkaa.
Pistin Google Mapsiin osoitteen ja tepastelin paikalle. Szimpla Kert sijaitsee juutalaiskorttelin sydämessä ja levittäytyy useisiin kerroksiin sekä sokkeloisiin tiloihin, joissa vanhat huonekalut, graffitit ja urbaani romutaide luovat ainutlaatuisen, rosoisen tunnelman. Paikka on täynnä yllätyksiä, ja jokainen huone näyttää erilaiselta. Se on täydellinen paikka kokea kaupungin luova, boheemi ja hieman anarkistinen puoli.
Baarireissun jälkeen kävelin hotellille todeten, että päivän aikana oli kertynyt melkoinen määrä askeleita. Iltakävely tuntui silti mukavalta, sillä helle oli jo hellittänyt. Hotelliin päästyäni uni vei nopeasti mukanaan.
📸: Olivia Janatuinen – Szimpla Kert ruin bar
Budapestissa riittää nähtävää, ja kaupungin hyvä julkisen liikenteen verkosto teki liikkumisesta helppoa. Sukkulointi eri puolille sujui vaivattomasti, mikä oli erityisen kätevää silloin, kun illan parhaat valohetket olivat käsillä ja Pestistä piti päästä nopeasti Budan puolelle.
Budapestissa ei ole yhtä selkeästi rajattua vanhaakaupunkia samalla tavalla kuin monissa muissa Euroopan pääkaupungeissa. Kaupunki on syntynyt kolmen historiallisen alueen, Budan, Pestin ja Óbudan, yhdistyessä, ja siksi vanhat korttelit ovat levittäytyneet eri puolille kaupunkia.
Budapestin tunnetuin kävelykatu Váci utca on yksi kaupungin eloisimmista alueista. Sen varrelta löytyy kahviloita, ravintoloita, putiikkeja ja katutaiteilijoita, jotka luovat kadulle jatkuvan, kevyen sykkeen. Minulle se oli mukava hengailupaikka ja sopiva illallisosoite, jossa oli helppo istahtaa hetkeksi nauttimaan virvokkeita ja seuraamaan kaupungin vilinää.
Unkarin parlamenttitalo on Budapestin tunnetuin rakennus ja yksi Euroopan suurimmista parlamenteista. Se sijaitsee Tonavan itärannalla Pestin puolella ja edustaa näyttävää uusgoottilaista arkkitehtuuria. Rakennus valmistui vuonna 1902, ja sen 268 metriä pitkä julkisivu sekä 96 metriä korkea kupoli tekevät siitä koko Unkarin suurimman rakennuksen.
Ihailin parlamenttia sekä Budan puolelta että risteillessäni Tonavalla. Illalla rakennus muuttuu erityisen vaikuttavaksi, kun sen julkisivu ja kupoli valaistaan lämpimin, kullan sävyin, jotka heijastuvat joen pintaan. Tämä iltavalaistus on yksi Budapestin kuvatuimmista näkymistä ja tekee parlamentista kaupunkimaiseman kirkkaimman maamerkin erityisesti vastarannalta katsottuna.
Budan linna ja sitä ympäröivä linnavuori muodostavat yhden Budapestin vaikuttavimmista kokonaisuuksista Budan puolella. Linnavuori kohoaa Tonavan länsirannalla ja tarjoaa näkymiä, jotka ovat tehneet siitä tunnetun näköalapaikan. Alueella sijaitseva linna on vuosisatojen ajan ollut Unkarin hallitsijoiden keskus, ja nykyisin sen tiloissa toimivat Unkarin kansallisgalleria sekä Budapestin historian museo. Iltaisin myös linna valaistaan lämpimin sävyin, ja sen siluetti heijastuu kauniisti Tonavan pintaan.
Helteistä huolimatta päätin nousta linnavuorelle kävellen. Aurinkohattu ja matkan varrelta ostettu raikas smoothie auttoivat jaksamaan perille asti. Alue on laaja, ja minulle riitti, että näin rakennukset ulkopuolelta. Kuumuus tuntui silti raskaalta, ja pysähdyin välillä juomatauolle. Pyyhkiessäni hikeä otsalta tutustuin sattumalta mukavaan kiinalaiseen mieheen, toiseen soolomatkailijaan, joka oli tullut Budapestiin työmatkalle. Hänkin oli uupunut helteestä ja siinä aukesi mukava tilaisuus pitää pieni hengähdystauko. Juttelimme niitä näitä matkailusta ja Kiinasta ennen kuin jatkoin taas matkaa. Tämä on yksi soolomatkailun parhaita puolia, vapaus kohdata uusia ihmisiä matkan varrella, jakaa hetki yhdessä ja jatkaa sitten omaa tahtia eteenpäin.
Kalastajanlinnake on myös yksi Budapestin kuvauksellisimmista paikoista. Se sijaitsee Budan puolella linnavuoren pohjoisosassa, aivan Tonavan yläpuolella. Valkoiset tornit ja kaaret muistuttavat keskiaikaista linnaa, vaikka rakennus on todellisuudessa 1800–1900-lukujen vaihteesta ja tehty nimenomaan näköalaterassiksi.
Paikalta avautuu hienot näkymät suoraan parlamenttitalolle ja Pestin keskustaan. Vaikka alue on yksi kaupungin historiallisimmista ja kuvatuimmista kohteista, niin minä olin enemmän kiinnostunut kuvaamaan sieltä näkyviä maisemia alas Pestin puolelle.
📸: Olivia Janatuinen – Unkarin parlamenttitalo, Budan linna ja linnavuori ja Kalastajanlinnake
Tonavan itärannalla, aivan parlamenttitalon läheisyydessä, sijaitsee Kengät Tonavan rannalla -muistomerkki, joka on yksi Budapestin vaikuttavimmista ja koskettavimmista paikoista. Se koostuu noin 60 parista rautakenkiä, jotka on omistettu niille juutalaisille, jotka fasistinen Nuoliristipuolue teloitti vuosina 1944–45.
Toisen maailmansodan lopulla Nuoliristipuolueen aseistetut joukot veivät tuhansia Budapestin juutalaisia Tonavan rantaan. Uhrit pakotettiin riisumaan kenkänsä, sillä ne olivat arvokasta omaisuutta, jonka sotilaat ottivat itselleen. Tämän jälkeen heidät ammuttiin jokeen, jotta virta veisi ruumiit pois.
Rautaiset kenkäparit on kiinnitetty suoraan rantakiveyksen reunalle. Muistomerkki kuvaa eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kenkiä, lasten, naisten ja miesten. Nykyään ihmiset jättävät kenkiin kukkia ja kynttilöitä, ja muistomerkki toimii pysyvänä muistutuksena siitä, miten tärkeää on muistaa ja tunnistaa menneisyyden vääryydet.
📸: Olivia Janatuinen – Kengät Tonavan rannalla -muistomerkki
Budapestista lensin Finnairilla takaisin Suomeen, ja matkasta jäi kaikin puolin mukavat fiilikset. Bratislava ja Budapest näyttäytyivät samalla matkalla kahtena luonteeltaan hyvin erilaisena, mutta molemmat omalla tavallaan viehättävänä kaupunkina.
Siinä missä Bratislavassa illat kuluivat rauhallisissa kahviloissa ja Tonavan rantaa pitkin kävellessä, Budapestissa vastaan tuli brittiläisiä polttariporukoita ja kaupungin yöelämä näyttäytyi koko värikkäässä kirjossaan. Tunnelmat olivat erilaiset, mutta molemmat kaupungit tekivät vaikutuksen.
Matkasta jäivät erityisesti mieleen drone-kuvaukset Budapestin silloilla Luigin kanssa, joissa olin poikkeuksellisesti itse kuvattavana.
Matka oli myös kertausta sille, kuinka tärkeää on muistaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Tämä reissu oli juuri sitä, itsensä hemmottelua ja upeita kokemuksia. Soolomatkailu kasvattaa ja voimaannuttaa. Oli ihanaa huomata, miten kevyesti ja omassa tahdissa kaupungeissa pystyi liikkumaan ja kuinka hyvin sitä viihtyi omassa seurassa.
Olivia Janatuinen
matkabloggaaja, seikkailijatar, tarinankertoja
